Eräs kaukomatkaaja päätti kerran Egyptissä vieraillessaan lähteä kamelilla Saharan poikki. Mies saikin ostettua eräältä arabilta kamelin, ja lähti varustauduttuaan aavikolle. Kaikki menikin aavikolla hyvin, vesi ja ruoka riittivät, mutta viikon matkustettuaan alkoi matkailaamme panettamaan pahasti. Nooh, olihan kameli olemassa, eikä varmasti ketään näkemässä, joten matkaajamme asettui kiven päälle tatkoituksenaan ... noh, mieti sitä... homma kuitenkin kariutui siihen, etta kameli astahti aina askeleen eteenpäin kun mies... krmhöööm, tiedät kyllä. Turhautuneena mies lopetti yrityksensä, ja jatkoi matkaansa. Paineet kuitenkin kohosivat...
KUNNES mies tapasi keskella aavikkoa aivan uskomattoman hyvän näkoisen naisen, joka oli HYVIN pienissa vaatteissa, nainen nähtyään miehen, alkoi itkeä ja sanoi:
"Teen MITÄ HYVÄNSÄ, jos saan vain hieman vettä ja ruokaa". Miehemme valtavissa tuskissaan vilkaisi naista ahneesti, ja antoi tälle vettä ja ruokaa.
Kun nainen oli saanut joutua ja syötyä, sanoi mies:
"No, nyt pidät lupauksesi, ja pitelet tätä halvatun kamelia aloillaan"
0