Helsinkiläinen, tamperelainen ja turkulainen olivat menossa lentokoneella Tukholmaan katsomaan jääkiekkoa. Kesken kaiken kone alkoi yskimään. Kiireesti ruvettiin etsimään laskuvarjoja, joita olikin vain kaksi. Päätettiin antaa Onnettaren ratkaista asia. Vedettiin pitkää tikkua. Helsinkiläinen sai pisimmän tikun. Hetkeäkään hukkaamatta hesalainen pyysi apua varjon selkäänlaitossa. Hetken kuluttua tamperelainen ja turkulainen katselivat aukinaiselta ovelta etääntyvää helsinkiläistä. Viimein turkulainen kysäisi tamperelaiselta:
- Vedetänks pitkkä tikkuu vimosest varjjost?
- Ei tarvitte. Mää annoin nääs Hesan miähelle mun selkäreppuni.
No sitten turkulainen ja tamperelainen hyppäsivät koneesta. Turkulainen pelkäsi niin pirusti varjon aukeamisen aiheuttamaa nykäisyä, ja siksipä pitkitti sinnikkäästi varjon aukaisua. Meren pinta lähestyi huimaavaa vauhtia, välimatka supistui 500:een, 400:ään,300:een... ja viimein sataan metriin. Turkulainen vain piteli kahvaa käsissään ja odotti. Viidessäkymmenessä metrissä hän vielä empi, mutta päätti jättää varjon aukaisematta, vaikka tamrelaisen varjo jo oli auennut taivaalla. Viidessä metrissä turkulainen totesi:
- Onsit ennenki hypäty viidest metrist ilmma varjjo!
No, tamperelainen jäi ainoana kellumaan merelle. Kun sattuivat pääsyliputkin olemaan hänellä, päätti hän uida Tukholmaan. Sitkeästi tamperelainen ui kohti Sveanmaata. Viimein alkoi Tukholma häämöttää. Tamperelaisesta tuntui, että voimat alkavat hiipua pikkuhiljaa. 10 metriä ennen rantaa hän tuumasi:
- Ei perkule, emmää jaksa perille.
Ja käänty takaisin Suomea kohti...
0