Inkeriläinen puna-armeijan sotilas Eino oli Suomessa sotavankeudessa. Eino työskenteli eräässä maalaistalossa, ja ystävystyi isäntäväen kanssa. Sodan loputtua hänen kuitenkin oli palattava takaisin, vasten tahtoaan ja pelon vallassa. Talon väki pyysi Einoa hyvästellessään häntä lähettämään kirjeen kotimaastaan, jossa hän kertoisi paluunjälkeisistä oloistaan ja elämästään siellä.
Koska KGB kuitenkin avaisi ja lukisi kirjeen ei hän voisi kirjoittaa mitään negatiivista N-liitosta.
Sovittiin, että jos olot ovat hyvät kirjoittaa Eino kirjeen lyijykynällä, muussa tapauksessa mustekynällä.
Meni vuosi. Sitten tuli lyijykynällä kirjoitettu kirje Venäjältä:
"Täällä on olot kuin paratiisissa, on hyvät asunnot, yllinkyllin ruokaa ja vapautta.
Ainoa asia joka minua harmittaa on ettei mistään löydy mustekynää. Terveisin Eino."