Leskikuningas alkoi käydä vanhaksi, eikä siemen enää lentänyt. Hän halusi kokea kaiken kerran vielä, ja lupasi puoli valtakuntaa ja kuningattaren paikan naiselle, jonka avulla homma hoituisi. Ehdokkaita tulvi pilvin pimein, oli uhkeaa blondia ja tulista tummaa, mutta siemen ei vain lentänyt. Sitten eräänä aamuna ehdolle ilmaantui vanha hampaaton muori, joka innolla halusi kunikaan puheille. Adjutantti aikoi heittää tunkeilijan ulos, mutta myöntyi viimein tämän itsepintaisiin vaatimuksiin. Muori käytti hampaatonta suutaan alkulämmitelyyn ja kaivoi sitten lasisilmänsä irti.
- Kokeilkaapas tuohon koloon!
Kuinkas ollakaan, hetken äheltämisen jälkeen siementä lensi kuin nuoruuden päivinä, ja kuningas patisti muorin pihalle. Kiukkuisena tämä kuitenkin palasi takaisin adjutantin eteen vaatien luvattua palkkiota. Hoviherra taputti tuttavallisesti muoria olalle ja tuumi:
- Kuulkaahan nyt, muori hyvä. Kyllä tässä on nyt käynyt niin, että teitä on nussittu silmään!