Billy Phipps oli nuorukainen Arkansasin Smallvillestä. Hänellä oli koko elämä edessään. Hän oli päättänyt koulunsa hyvin arvosanoin, college-paikka odotti ja Billy arvaili saavansa stipendin. Illan päättäjäistansseissa hänellä oli koko seudun kaunein ja rikkain tyttö ja hänet oli valittu lukemaan Raamattua koulun päättäjäisjumalanpalveluksessa. Kun päättäjäisjumalanpalvelus alkoi, Billyn vatsa alkoi möyriä. Billy yritti tahdonvoimallaan asettaa mahansa, mutta ei onnistunut. Sitten tuli hänen vuoronsa. Hän käveli lukupulpettiin, mutta juuri kun hänen piti aloittaa, häneltä pääsi oikea mahtipieru, jonka ääni ja lemu täyttivät kirkon. Kirkontäysi kansaa tuijotti suut auki kauhistunutta Billyä. Billyn maailma romahti. Hän syöksyi pakoon kirkosta, Smallvillestä ja koko Arkansasista. Hän muutti nimensä, asettui Kaliforniaan ja teki siellä uran ja omaisuuden. Kun Billy 45 vuotta myöhemmin rikkaana miehenä jäi eläkkeelle, hän päätti uskaltaa pistäytyä kotikaupungissaan. Kukaan ei häntä varmaan enää muistaisi. Niinpä hän eräänä aamuna nousi autostaan Smallvillessä, katseli ympärilleen ja sanoi:
– Eipä paikkakunta ole paljon muuttunut niistä ajoista, kun täällä oleskelin. Kaikki muu on tuttua paitsi paloasema, ostoskeskus ja nuo kaupungin laidan kasvihuoneet.
Lähellä piippuaan poltellen istunut ikäloppu ukko kuuli Billyn sanat ja sanoi:
– Taitaa ollakin aika kauan siitä, kun oleskelitte täällä. Siitä on nyt 42 vuotta, 8 kuukautta ja kaksi päivää, kun paloasema vihittiin. Uuden ostoskeskuksen avajaisista on tänään kulunut 36 vuotta, 11 kuukautta ja 16 päivää. Williamsin kasvihuoneetkin ovat seisoneet tuolla jo 23 vuotta, 4 kuukautta ja 12 päivää.
Billy katsoi ukkoa ja sanoi:
– Ihmeellistä. Miten te osaatte noin tarkasti kertoa, kuinka kauan minkäkin paikan avajaisista on?
Ukko alkoi latailla piippuaan ja sanoi:
– Kuka hyvänsä täällä osaa laskea ihan helposti, miten pitkä aika eri tapahtumista on, kun vain muistaa, että siitä on nyt 45 vuotta, 5 kuukautta ja kaksi päivää, kun Billy Phipps pieraisi kirkossa.
Nurmoolaasen Pertin mennessä nukkumaan toissailtana, hänen vaimonsa kertoi jättäneensä valot päälle autotalliin.
Pertti lähti takaovelle sammuttaakseen valot, mutta näkikin autotallisa varkaita kähveltämässä arvokasta kesärengassarjaa.
Pertti soitti poliisille, joka kysyi, onko joku murtautunut myös asuntoon. Pertti sanoi, ettei ollut.
Poliisi sanoi sitten, että kaikki poliisiautot olivat varattuja ja neuvoi lukitsemaan asunnon ovet. He lähettäisivät auton heti, kun jokin niistä vapautuu.
Pertti sanoi selvä, sulki puhelimen ja laski kolmeenkymmeneen.
Sitten hän soitti uudestaan poliisille:
"Terve, soitin äskettään, koska meillon väkiä rosvoamas autotallista renkahia. Ei tarvitte tulla enää. Mä ammuun ne". Sitten Pertti laski luurin paikoilleen.
Muutamassa minuutissa tuli kuusi poliisiautoa, erikoisjoukkojen Musta-Maija, helikopteri, paloauto ja kaksi ambulanssia. Poliisit vangitsivat varkaat paikan päällä. Sitten yksi poliiseista sanoi Pertille:
"Mun miälestä sää sanoot, notta olit ampunu rosvot".
Pertti vastasi:
"Mun miälestä sää sanoot, jottei teillä ollu vapahia autoja.