Parhaat vitsit

Johtajat keskustelivat. Toinen kysyi toiselta, miksi tämä oli erottanut sihteerinsä.
Hän kertoi:
- Kaksi viikkoa sitten oli minun 45 v syntymäpäiväni. Enkä ollut kovin innoissani, kun aamulla heräsin eikä vaimo edes onnitellut saatikka antanut lahjaa. Hän ei sanonut minulle edes hyvää huomenta. Ajattelin, että sellaisia vaimot ovat, mutta lapset sentään muistaisivat. Sitten heräsivät lapset, mutta kukaan heistä ei sanonut sanaakaan.
- Sen jälkeen menin toimistolleni. Tunsin itseni hyvin masentuneeksi ja pettyneeksi. Kun kävelin toimistooni, sihteerini sanoi:
"Hyvää huomenta pomo ja hyvää syntymäpäivää!"
Se sai minut tuntemaan oloni hieman paremmaksi. Työskentelimme iltapäivään asti jolloin sihteerini koputti oveen ja sanoi:
"Tiedätkös ulkona on hyvin kaunis ilma ja on syntymäpäiväsi. Mitäs jos mentäisiin päivälliselle, vain sinä ja minä?"
Niinpä me menimme pieneen viehättävään maaseuturavintolaan. Joimme parit martinit, päivällinen oli loistava, ja meillä oli todella hauskaa.
Sen jälkeen piti palata toimistolle, mutta hän sanoi:
"On niin kaunis päivä,onko meidän pakko mennä vielä toimistoon?"
"Enpä usko" vastasin, jolloin hän ehdotti menemistä hänen asuntoonsa. Niinpä teimmekin ja joimme vielä martinit ja poltimme savukkeet.
Sitten hän sanoi käyvänsä vaihtamassa päällensä jotain mukavampaa, jos minulle sopii. Vastasin myöntävästi. Hän meni makuuhuoneeseen ja noin viiden minuutin kuluttua hän tuli takaisin syntymäpäiväkakku sylissään.
Perässä kävelivät vaimoni ja lapseni, he kaikki lauloivat "Hyvää syntymäpäivää".
Ja minä istuin muina miehinä sohvalla munasilleen odottamassa
Olipa kerran ruotsalaissyntyinen keksijä, joka asui kaukana kaupungista, syrjäisessä ja hiljaisessa metsätorpassa. Tämä mies sai valmiiksi uuden keksintönsä -autonmoottorin, joka toimii paitsi bensiinillä, myös vaseliinilla.
Keksijä asensi moottorin vanhaan autoonsa ja lähti ajelemaan kaupunkia kohti, tarkoituksenaan myydä keksintö autotehtaalle. Matka oli pitkä, alkoi hämärtää...
Samaan aikaan oli varsin itsepäinen ja epäsopuisa perhe lopettelemassa illallistaan. Kinaa synnytti epäselvyys siitä, kuka tiskaisi astiat.
- Minä en tiskaa, se on akkojen hommaa, karjaisi isä.
- Minä laitoin ruuan, en tiskaa, valitti äiti.
- Mä oon tiskannu joka ilta tällä viikolla, ei oo mun vuoro, kimitti tytär.
Riita jatkui ja jatkui, kukaan ei antanut periksi. Lopulta perhe päätti, että jokainen käy alasti selälleen keittiön lattialle makaamaan. Se, joka ensiksi liikkuisi, nauraisi tai sanoisi jotakin, joutuisi tiskaamaan.
Perhe riisuutui ja asettui makuulle keittiön lattialle...
Keksijä huomasi hajamielisyyksissään unohtaneensa tankata autonsa. Auto alkoi nykiä ja lopulta pysähtyi tankki tyhjänä tienposkeen. Keksijä nousi autostaan ja tähyili ympärilleen ja havaitsi valoa muutaman sadanmetrin päässä. Toiveikkaana hän lähti hakemaan bensiiniä lainaksi.
Keksijä saapui talolle ja koputti oveen. Kukaan ei tullut avaamaan. Outoa, talossa paloi kuitenkin kaikki valot. Hän avasi oven ja astui sisälle. Hämmästyksekseen keksijä näki talonväen makaamassa alastomana keskellä keittiön lattiaa. Hän päätti kuitenkin kysyä apua.
- Anteeksi, olisiko teillä lainata vähän bensaa, kun minun autoni jäi tuohon tielle ? - Minä maksan tietysti, hän sanoi. Kukaan ei vastannut.
Keksijä kohautti harteitaan ja alkoi itse etsiskellä bensiiniä. Keittiön komeroita tutkiessaan hän ei voinut olla huomaamatta, kuinka hyvännäköinen perheen tytär oli. Koska kukaan talonväestä ei reagoinut häneen mitenkään, päätti keksijä käyttää tilaisuutta hyväkseen ja naida napautti tytärtä.
Suoritettuaan toimensa ilman häiriötä keksijä oivalsi, että autotallistahan sitä bensaa pitäisi katsella. Hän meni talliin, mutta etsintä päättyi edelleen tuloksetta.
Palattuaan takaisin keittiöön hän totesi, ettei äidissäkään oikeastaan mitään vikaa ollut. Ja ei kun toimeen. Keksijä kiksautti perheen äitiäkin.
Vielä olisi tietenkin mahdollista, että vintillä on kanisteri. Keksijä kipusi ylös, mutta turhaan hän sieltä mitään haeskeli. Bensiiniä ei talossa kertakaikkiaan ollut. Harmistuneena hän jälleen palasi keittiöön. Siinä talonväkeä katsellessaan hän yhtäkkiä muisti moottorinsa erikoisuuden.
- Olisikohan täällä jossain vaseliinia, hän tokaisi ääneen itselleen.
Silloin perheen isä nousi pystyyn ja karjaisi:
- Ei sаатаnа, minä tiskaan !!