Kalle ja Liisa olivat illalla puistossa kävelemässä ja Kallelle tuli kova halu pieneen tikkiin just sillä hetkellä. Liisa pani ensin kovasti vastaan, sillä näin yleisellä paikalla voi sattua ikäviäkin yllätyksiä, mutta antoi lopulta peräksi, jos voitaisiin panna seisaalta. Ensin tämä ei ottanut millään
onnistuakseen, mutta kun Liisan jalkojen alle onnistuttiin löytämään tiilikivet, niin alkoi käydä paremmin.
Kesken toimitusta ilmestyi poliisi. Kalle säikähtyi pahanpäiväisesti, irtaantui, veti housunsa ylös ja lähti käpälämäkeen. Aikansa juostuaan huomasi hän kuitenkin, että takaa-ajaja oli kintereillä. Kalle lisäsi vauhtia, mutta
turhaan, takaa-ajajan raskas hengitys kuului yhä lähempää. Silloin Kalle ei jaksanut pitempään vaan päätti antautua. Kääntyi ja - havaitsi, että takaa-ajaja olikin Liisa, jolla oli tiilet kainalossa.
Englantilainen rouva suunnitteli matkustavansa lomalla saksalaisen ystävättärensä luo. Niinpä hän kirjoitti kirjeen ystävättärelleen ja kyseli tarkemmin mahdollisuudesta majoittua tämän kotikylään. Hän kysyi mm. onko siellä kunnollinen WC. Saksalaisrouvalle tuli kuitenkin ongelma, sillä hän ei tiennyt, mitä moinen kirjainyhdistelmä tarkoittaa. Hän meni kysymään neuvoa kylän papilta, mutta tämäkään ei ollut ikinä kuullut moisesta lyhenteestä. Hän kuitenkin arveli, että rouva oli uskovainen ihminen, joka halusi tietää, onko paikkakunnalla puukirkkoa, Wood Church. Niinpä hän kirjoitti vastauksen englantilaisladylle:
- Arvoisa rouva. Iloksenne voin ilmoittaa, että kylässämme on kuin onkin tiedustelemanne rakennus. Se sijaitsee vain puolen tunnin kävelymatkan päässä kylästä luonnonkauniilla paikalla tuuhean havumetsän keskellä. Ovet ovat auki torstaisin ja sunnuntaisin sekä muulloinkin tarpeen vaatiessa. Vain maanantaisin koko rakennus on varattu paikallisen ompeluseuran käyttöön. Paikalle kannattaa tulla ajoissa, sillä toisinaan sisään pyrkii niin paljon ihmisiä, että kaikki halukkaat eivät mahdu sisään. Yleensä tilaa kuitenkin riittää kaikille. Istumapaikkoja on yli sata, ja lisäksi on seisomapaikkoja. Suosittelen Teille erityisesti torstai-iltoja, sillä silloin ihmisille esiintyy paikallinen poikakuoro. Tulette huomaamaan, että vaikka rakennus on vanha, on sen akustiikka hyvä ja pienikin ääni kuuluu. Myös läheisen varuskunnan upseerit tulevat usein seuraamaan toimitusta. Vaimollani ja minulla ei ole ollut tilaisuutta käydä paikalla kahteen viikkoon, mikä onkin tuottanut meille suurta tuskaa.