Nunna ja pastori olivat matkalla aavikon yli. Puolivälissä aavikkoa heidän käyttämänsä kameli yhtäkkiä kuoli. Nunna ja pastori alkoivat rukoilla apua. Kului useita päiviä eikä apua kuulunut. Lopulta pastori tokaisi:
- Sisar hyvä, nyt kun me molemmat kohta kuolemme on yksi asia mitä olen aina halunnut tällä maan päällä; nähdä nainen alasti.
Sisar mietti hetken ja otti vaatteensa pois. Samalla hän tokaisi:
- En ole itsekään nähnyt ikinä alastonta miestä, joten voisiko pastorikin ottaa vaatteensa pois.
Pastori otti myös vaateensa pois, jonka jälkeen nunna huudahti:
- Herranen aika, mitä pastorilla oikein roikkuu jalkojen välissä.
- Sisko hyvä, se on lahja Jumalalta. Jos laitan sen sinuun syntyy uutta elämää.
Johon nunna huudahti:
- Hyvänen aika, unohda minut ja laita se kameliin.
Mies otti tien varresta nunnan kyytiinsä. Nunna oli palaamassa seuraavaan kylään takaisin luostariinsa. Matkaa oli hyvänlaisesti jäljellä. Mies päätti kokeilla kepillä jäätä ja laittoi kätensä vieressä istuvan nunnan polvelle.
- Luukas 15: 3! huudahti nunna heti.
Mies hätkähti ja veti kätensä pois. Ajettuaan vähän matkaa eteenpäin hän rohkaistui uudelleen ja pisti nunnan polvelle hieman ylemmäs kuin äsken.
- Luukas 15: 3! nunna huudahti jälleen.
Mies säikähti taas ja otti kätensä pois. Lopulta hän yritti kolmannen kerran, mutta jälleen nunna huusi:
- Luukas 15: 3!
Tämän jälkeen mies ei enää yrittänyt. Pian oltiinkin jo perillä kylässä ja nunna jäi pois kyydistä. Mies ajoi kotiinsa ja meni heti uteliaana kirjahyllylle ja otti sieltä Raamatun. Hän avasi sen ja etsi Luukkaan 15. Luvun jakeen 3 ja luki tekstin:
"Poikani, olet oikealla tiellä!"
Englantilainen rouva suunnitteli matkustavansa lomalla saksalaisen ystävättärensä luo. Niinpä hän kirjoitti kirjeen ystävättärelleen ja kyseli tarkemmin mahdollisuudesta majoittua tämän kotikylään. Hän kysyi mm. onko siellä kunnollinen WC. Saksalaisrouvalle tuli kuitenkin ongelma, sillä hän ei tiennyt, mitä moinen kirjainyhdistelmä tarkoittaa. Hän meni kysymään neuvoa kylän papilta, mutta tämäkään ei ollut ikinä kuullut moisesta lyhenteestä. Hän kuitenkin arveli, että rouva oli uskovainen ihminen, joka halusi tietää, onko paikkakunnalla puukirkkoa, Wood Church. Niinpä hän kirjoitti vastauksen englantilaisladylle:
- Arvoisa rouva. Iloksenne voin ilmoittaa, että kylässämme on kuin onkin tiedustelemanne rakennus. Se sijaitsee vain puolen tunnin kävelymatkan päässä kylästä luonnonkauniilla paikalla tuuhean havumetsän keskellä. Ovet ovat auki torstaisin ja sunnuntaisin sekä muulloinkin tarpeen vaatiessa. Vain maanantaisin koko rakennus on varattu paikallisen ompeluseuran käyttöön. Paikalle kannattaa tulla ajoissa, sillä toisinaan sisään pyrkii niin paljon ihmisiä, että kaikki halukkaat eivät mahdu sisään. Yleensä tilaa kuitenkin riittää kaikille. Istumapaikkoja on yli sata, ja lisäksi on seisomapaikkoja. Suosittelen Teille erityisesti torstai-iltoja, sillä silloin ihmisille esiintyy paikallinen poikakuoro. Tulette huomaamaan, että vaikka rakennus on vanha, on sen akustiikka hyvä ja pienikin ääni kuuluu. Myös läheisen varuskunnan upseerit tulevat usein seuraamaan toimitusta. Vaimollani ja minulla ei ole ollut tilaisuutta käydä paikalla kahteen viikkoon, mikä onkin tuottanut meille suurta tuskaa.