Skip to main content
Iso-Kalle käveli Baariin, suunnisti suoraan baaritiskille:
- Tuplaviski!
Baarimikko kaatoi miehelle tuplaviskin ja mies kulautti sen kurkkuunsa pohjanmaan kautta, pyyhkäisi suutansa ja sanoi:
- Нiтто että oli hyvä peruuttaan. Toinen samanlainen!
Baarimikko kaatoi toisen samanlaisen ja taas mies kumosi sen
kurkkuunsa,pyyhkäisi suutansa ja sanoi:
- Viттu että oli hyvä peruuttaan. Samanlainen!
Baarimikko ihmetteli hiukan mutta kaatoi miehelle tuplaviskin. Ja
Taas mies joi viskin, pyyhkäisi suutaan ja sanoi:
- Ei реrкеlе että oli hyvä peruuttaan. Samanlainen!
Nyt baarimikko ei voinut enää hillitä uteliaisuuttaan vaan kysyi
Samalla kun kaatoi tälle uuden tuplaviskin:
- Mikä nyt noin kovasti risoo?
Mies pyöritteli viskilasia kädessään ja kertoi:
- Olin tuossa viereisellä pikkukadulla peruuttamassa 22-metristä rekkaa taskuun, ja paikka oli sen verran tiukka ettei se tahtonut millään onnistua. Siinä edestakaisin vekslatessani tukin tietenkin ensin oman kaistani liikenteen ja vähitellen myös toisenkin kaistan. Takanani olevan pakettiauton kuljettaja alkoi soittaa torvea, mistä johtuen se meni vieläkin enemmän pieleen. Sitten se kuski alkoi näytellä käsimerkkejä, joihin tietenkin vastasin.
No, pakettiauton kuski lopulta hermostui täysin, tuli rekkani nupille ja kiskaisi oven auki. "Miten ihmeessä moinen tumpelo on voinut saada edes ajokortin, saati sitten luvan ajaa tällaista rekkaa?!", kuski huusi päin naamaani.
Minähän tietenkin hermostuin siitä ja vastasin:
"Jos sä kerran luulet olevasi niin hyvä peruuttamaan niin pistäpäs kuule rekka kerralla parkkiin niin mä otan sulta tunnin suihin!"
Tarinan kerrottuaan Iso-Kalle kulautti viskin pohjanmaan kautta, pyyhkäisi suutaan ja sanoi:
- реrкеlе että oli hyvä peruuttaan...
Tulipa kerran yhteen kapakkaan mies ja strutsi. Strutsilla oli kissa talutushihnassa.
Kaiken nähnyt baarimikko ei hätkähtänyt, vaan kysyi mitä outo seurue haluaisi.
”Olut minulle”, vastasi mies. ”Minulle olutta myös”,
sanoi strutsi. Kissa vastasi äkäisellä äänellä:
”Mulle tuplaviski!”.
”Se tekee sitten 19,25 euroa”,
sanoi baarimikko. Mies pisti käden taskuunsa ja antoi tasarahan.
Seurue joi ja lähti pois, kissa tosin kiukutteli kun ei saanut enempää ja haastoi
riitaa.
Seuraavan viikon ajan tämä sama toistui joka päivä, ja mitä tahansa
tilattiin, mies pisti käden taskuunsa ja maksoi aina tasarahalla. Pois lähtiessä
kissa haastoi riitaa ja kinusi lisää, joka kerta.
Viikon kuluttua baarimikko ei enää voinut hillitä uteliaisuuttaan,
vaan kysyi mieheltä:
”Miten voi olla mahdollista että maksat aina tasarahalla, tilasitte sitten mitä vain?”
No, mies kertoi, että kuukausi sitten hän oli törmännyt hyvään haltijaan, joka oli luvannut toteuttaa miehen kaksi toivomusta.
Pitkän harkinnan jälkeen mies oli mielestään keksinyt parhaat ja oli esittänyt toiveensa:
”Haluan sellaisen taskun, että ostanpa mitä vaan, niin sieltä löytyy siihen aina tasaraha”.
Toive toteutui. Baarimikko miestä kehumaan:
”Loistava toivomus, näin ei sulta rahat
lopu ikinä. Mutta entäs tuo strutsi ja kissa?”
”No siinä meni metsään”, sanoi mies.
”Toinen toivomukseni oli näet pitkäsäärinen tipu, jolla on tiukka
mirri.”
Olipa kerran eräässä Suomalaisessa kaupungissa eräs kapakka jonka omisti eräs miehenkilö joka toimi myös paikan ainoana kyypparina.
Sattuipa eräänä päivänä kävelemään ankka ovesta sisään. Baarimikko katsoi silmät pyöreinä kun ankka käveli tiskille ja sanoi:
- Saisinko yhden oluen.
Baarimikko on aivan äimänä. Hetken perästä saa kangerrettua:
- Mutta…ta…ta…ta… sähän oot ankka!
Ankka vilkaisee nokkavasti ja vastaa:
- Joo, ei sulla oo näössä vikaa mutta saisinko yhden oluen?
- Sä.. Sä.. Sä osaat puhuakin!
- Joo, ei sulla oo kuulossakaan mitään vikaa mutta saisinko oluen?
Baarimikko takeltelee aikansa mutta antaa kuitenkin oluen ja katsoo täysin pyörällä päästään kuinka ankka ottaa oluen, menee pöytään istumaan, juo sen rauhassa ja lähtee pois.
Seuraavana päivänä baarimikon huolehtiessa aivan omista asioistaan ankka kävelee taas sisään ja tilaa oluen. Baarimikko selviää tällä kertaa vähemmällä kangertelulla ja antaa oluen ja katsoo kuinka ankka juo taas oluensa rauhassa ja poistuu. Sama toistuu seuraavana päivänä ja sitä seuraavana. Koko viikon ankka käy joka päivä suunnilleen samaan aikaan päivästä juomassa samassa kuppilassa yhden oluen ja lopulta baarimikko ei voi enää hillitä uteliaisuuttaan vaan menee ankan luo ja kysyy:
- Nyt viikon jälkeen on pakko kysyä että minkä ihmeen takia baarissani käy joka päivä suunnilleen samaan aikaan ankka juomassa olutta?
Ankka nokkaisee ulko-ovelle päin ja sanoo:
- Mä oon tossa kadun toisella puolella raksalla duunissa muurarina. Tapana ollu aina ruokatunnilla käydä vetämässä yks bisse jos herra kyypparille sopii… - Asia harvinaisen selvä, sanoo baarimikko ja poistuu askareidensa parrin.
Sattuupa sitten eräänä päivänä sirkus kaupunkiin ja sattumalta sirkuksen tirehtööri pamahtaa ankan kantakuppilaan. Baarimikolla välähtää tirehtöörin nähdessään ja meneekin heti kauppoja hieromaan:
- Kuuleppa! Mulla ois sulle yks tosi hyvä juttu tiedossa.
Tirehtööri vilkaisee kerran ja ehtii jo manata päässään kaikki idiootit jotka yrittävät spray-maalilla maalattuja lemmikkieläimiään sirkukseen, mutta pyytää kuitenkin baarimikkoa kertomaan asiansa.
- Täällä käy joka päivä puhuva ankka juomassa olutta!
Epäilyksen siemen alkoi itää tirehtöörin päässä, mutta päätti kuitenkin pelata kortit varmasti:
- Jos sinulla tosiaan on puhuva ankka niin lähetä ihmeessä minun puheilleni. Hommia löytyy varmasti.
Seuraavana päivänä baarimikko odottaa hirveissä tätinöissä koska ankka tulee taas päivittäiselle kaljalleen. Kynnet on pureskeltu jo kyynärpäitä myöten kun kellon viisarit suostuvat viimein yhteistyöhön ja asettuvat ruokatunnin kohdalle. Ankka saapuu ajallaan, tilaa oluen ja asettuu pöytään juomaan juomaansa. Baarimikko on tällä kertaa mahdollisimman lipevä ja hyväkäytöksinen. Ankan ehdittyä hetken rauhoittua, baarimikko menee pyyhkimään ankan pöytää naama loistaen kuin Naantalin aurinko. Aivan kuin ohimenne baarimikko sitten kysyy ankalta kiinnostaako sitä ylimääräiset työt. Ankka vilkaisee baarimikkoa epäilevästi mutta vastaa kuitenkin:
- Kyllä mulle aina lisäfyrkka kelpaa. Mikä on homman nimi?
- No kaupunkiin kun on nyt saapunut sirkus niin luulen että niillä olis sulle hommia.
- Ahaa. Pitänee soitell… eiku hetkinen!
- Niin mitä?
- Siis sirkus vai?
- Just niin.
- Semmonen niinku teltta?
- Taitaa nillä semmonen olla, joo-o… - Niinku sillee pari tukikeppiä ja niiden päällä kangas?
- Niin yleensä… - Mihin hittoon ne tarttee muuraria?