Pyhän Pietarin pakeille oli pyrkimässä samaan aikaan kolme miestä.
Pyhä Pietari valitteli ruuhkaa ja tilanpuutetta, sanoi viimein ottavansa sisään vain yhden kolmesta miehestä, sen joka oli kuollut kauheimman kuoleman. Pietari haastatteli miehiä yksitellen ja ensimmäinen aloitti:
- Olin jo pitkään epäillyt vaimoani uskottomuudesta, ja kerran tulin kotiin hieman normaalia aikaisemmin kohdatakseni hänet itse teosta. Kun tulin sisään, kuulin suihkuveden lorisevan. Aloin kuumeisesti etsiä miestä asunnostamme, mutta en löytänyt ketään. Kunnes tulin parvekkeelle. Siellä mies roikkui parvekkeen ulkopuolella kaiteesta kiinni pitäen. Aloin hakata hänen sormiaan nyrkeilläni vimmatusti, mutta kun se ei auttanut, niinpä hain vasaran ja hakkasin sillä. Mies huusi tuskasta ja putosi 25 kerrosta - mutta suoraan puskaan. Hän jäi eloon, ja aloin miettiä mitä tehdä. Raahasin keittiöstä raskaan pakastimen ja tipautin sen miehen perään. Siihen se mies kuoli. Mutta kun minulla on sydänvika, niin sain siitä ponnistelusta sydänkohtauksen ja kuolin itsekin siihen parvekkeelle.
Pietari katsoi miestä, kohotti kulmiaan ja pyysi seuraavan miehen puhutteluun.
- Olin juuri ostanut jumppakirjan, ja harjoittelin asuntomme par-vekkeella 27. kerroksessa. Yhtäkkiä jalkani lipesi, ja putosin. Onneksi vain 2 kerrosta, sillä sain viime hetkessä kiinni kaiteesta jossain alempana. Siinä roikkuessani paikalle saapuu mies joka alkoi hakata sormiani vimmatusti. Kestin sen, mutta kun mies haki vasaran ja lopetteli urakkansa sillä, oli minunkin päästettävä irti. Putosin huutaen 25 kerrosta. Mutta jo toisen kerran olin onnekas, ja putosin suoraan puskaan. Kauan en ehtinyt hyvästä tuuristani nauttia, sillä viimeinen muistikuvani maailmasta on ison arkkupakasti-men putoaminen päälleni, tuon samaisen miehen heittämänä.
Pietari ei voi olla hymyilemättä, kun pyytää kolmatta miestä puhutteluun.
- Okei, siis tää on pitkä tarina. Kuvittele että sä olet alasti piilossa isossa arkkupakastimessa ja...
Miksi nainen on niin sellainen kuin on: outo logiikka, nalkuttaa joka asiasta, jne...jne...
No, kaikkihan tietävät mistä nainen on tehty, Aatamin kylkiluusta.
Palataanpa ajassa taaksepäin...
Aatami käyskenteli Paratiisissa ja katseli tyytyväisenä ympärilleen. Kaikki oli hyvin, linnut lauloivat ja kukat kukkivat. Yhtäkkiä Jumala kutsui Aatamia ja sanoi:
- Aatami, minä olen vähän miettinyt, että sinähän olet yksinäinen täällä. Mitä jos minä loisin sinulle kaverin?
Aatami oli ihmeissään:
- Mikä se sellainen kaveri on?
- Tuota noin, sitä kutsuttaisiin vaikka naiseksi. Se olisi aina kaunis ja hymyilevä ja se palvelisi sinua aina auliisti. Sen kanssa seksi olisi täydellistä, ja aina kun sinä et tarvitsisi sitä, se vetäytyisi syrjemmäs odottamaan kutsuasi, Jumala sanoi.
- Joo, kyllähän se mukava olisi, mutta et sinä varmaan ilmaiseksi sellaista antaisi? Aatami tuumi.
- Kyllähän se tietenkin aika kalliiksi tulisi...joutuisit antamaan toisen kätesi...mm...ja vielä toisen silmäsi ja.. ja aivokapasiteettisi laskisi 70% nykyisestä, Jumala laskeskeli naiselle hintaa.
- No onpa kallista, mutta mitä saisi kylkiluulla? Innostui Aatami
Herra kutsui Aatamia ja sanoi:
- Sinun ja Eevan on aika täyttää maa, joten haluan Sinun suutelevan häntä.
Aatami vastasi:
- Kyllä Herra, mutta mitä on suuteleminen?
Niin Herra antoi lyhyen ohjekuvauksen aiheesta Aatamille, joka ottikin heti Eevaa kädestä ja vei hänet läheiseen pensaikkoon.
Aatami sukelsi esiin muutamaa minuuttia myöhemmin ja sanoi:
- Kiitos Herra, se oli miellyttävää.
Ja Herra vastasi:
- Aivan niin Aatami, arvelinkin sinun nauttivan siitä. Nyt haluaisin sinun halaavan Eevaa.
Aatami kysyi:
- Mitä on halaaminen?
Niin Herra antoi lyhyen ohjekuvauksen aiheesta ja Aatami meni pensaikon taakse Eevan kanssa.
Vain muutamaa minuuttia myöhemmin Aatami palasi, hymyili ja sanoi:
- Herra, se oli paljon parempaa kuin suuteleminen.
Ja Herra sanoi:
- Hyvin tehty Aatami. Nyt haluan sinun rakastelevan Eevan kanssa.
Aatami kysyi:
- Mitä on rakasteleminen, Herra?
Niin Herra antoi Aatamille lyhyen ohjekuvauksen ja Aatami vei Eevan taas pensaikon taakse. Tällä kertaa hän ilmestyi jälleen näkyviin hetken kuluttua.
Aatami kysyi:
- Herra, mitä on päänsärky?
Olipa kerran nunna, joka oli matkalla Nizzasta Roomaan. Saapui ajoissa lentokentälle, niin ajoissa, että ennätti katsella maailman menoa. Osui harhaillessaan paikkaan jossa oli kone:
"20 centimella tämä kone kertoo, kuka ja millainen olet ja mikä on tulevaisuutesi."
Nunna teki ristinmerkin, nousi koneen alustalle, lykkäsi 20 centtiä kolikkoaukkoon, ja kone sylki ulos pahvilappusen. Siinä sanottiin:
"Olette nunna, olette 29-vuotias, 167 senttiä pitkä, painatte 65 kiloa, olette matkalla Nizzasta Roomaan ja kohta teiltä pääsee mahtava pieru."
Nunna astui alas koneelta, teki ristinmerkin - ja kuinka ollakaan; ennustus toteutui mahtavin ääni- ja tuoksuefektein.
Aikansa harhailtuaan, nunna osui samalle automaatille uudestaan, astui hivenen epäröiden alustalle ja lykkäsi 20 centimea kolikko-aukkoon. Tsuurak- rak-rak, sanoi automaatti ja sylkäisi ulos pahvi-lappusen, jossa sanottiin:
"Olette nunna, olette 29-vuotias, 167 senttiä pitkä, painatte 65 kiloa, olette matkalla Nizzasta Roomaan, ja kohta teidät raiskataan."
Nunna tipahti alas automaatilta, luki hädissään kolme isämeitää ja horjui järkyttyneenä seinän viereen. Seinään ilmestyi ovi ja vahva käsipari kaappasi nunnan ja seinä sulkeutui. Puolisen tuntia myöhemmin käsipari palautti nunnan kadulle. Järkyttynyt nunna ryhtyi uudelleen harhailemaan ja osui taas, kuinka ollakkaan, samalle automaatille.
Nousi maailmasta tietämättömänä alustalle, työnsi 20 centimea kolikkoaukkoon. Tsuurak-rak-rak, jyskytti masiina ja lykkäsi ulos pahvilapun:
"Olette nunna, olette 29-vuotias, 167 senttiä pitkä ja painatte 65 kiloa, olette matkalla Nizzasta Roomaan. Ja täällä te vaan edelleen vaeltelette, piereskelette ja harrastatte haureutta, vaikka Rooman kone on mennyt ajat sitten."
Englantilainen rouva suunnitteli matkustavansa lomalla saksalaisen ystävättärensä luo. Niinpä hän kirjoitti kirjeen ystävättärelleen ja kyseli tarkemmin mahdollisuudesta majoittua tämän kotikylään. Hän kysyi mm. onko siellä kunnollinen WC. Saksalaisrouvalle tuli kuitenkin ongelma, sillä hän ei tiennyt, mitä moinen kirjainyhdistelmä tarkoittaa. Hän meni kysymään neuvoa kylän papilta, mutta tämäkään ei ollut ikinä kuullut moisesta lyhenteestä. Hän kuitenkin arveli, että rouva oli uskovainen ihminen, joka halusi tietää, onko paikkakunnalla puukirkkoa, Wood Church. Niinpä hän kirjoitti vastauksen englantilaisladylle:
- Arvoisa rouva. Iloksenne voin ilmoittaa, että kylässämme on kuin onkin tiedustelemanne rakennus. Se sijaitsee vain puolen tunnin kävelymatkan päässä kylästä luonnonkauniilla paikalla tuuhean havumetsän keskellä. Ovet ovat auki torstaisin ja sunnuntaisin sekä muulloinkin tarpeen vaatiessa. Vain maanantaisin koko rakennus on varattu paikallisen ompeluseuran käyttöön. Paikalle kannattaa tulla ajoissa, sillä toisinaan sisään pyrkii niin paljon ihmisiä, että kaikki halukkaat eivät mahdu sisään. Yleensä tilaa kuitenkin riittää kaikille. Istumapaikkoja on yli sata, ja lisäksi on seisomapaikkoja. Suosittelen Teille erityisesti torstai-iltoja, sillä silloin ihmisille esiintyy paikallinen poikakuoro. Tulette huomaamaan, että vaikka rakennus on vanha, on sen akustiikka hyvä ja pienikin ääni kuuluu. Myös läheisen varuskunnan upseerit tulevat usein seuraamaan toimitusta. Vaimollani ja minulla ei ole ollut tilaisuutta käydä paikalla kahteen viikkoon, mikä onkin tuottanut meille suurta tuskaa.
Nunna ja pastori olivat matkalla aavikon yli. Puolivälissä aavikkoa heidän käyttämänsä kameli yhtäkkiä kuoli. Nunna ja pastori alkoivat rukoilla apua. Kului useita päiviä eikä apua kuulunut. Lopulta pastori tokaisi:
- Sisar hyvä, nyt kun me molemmat kohta kuolemme on yksi asia mitä olen aina halunnut tällä maan päällä; nähdä nainen alasti.
Sisar mietti hetken ja otti vaatteensa pois. Samalla hän tokaisi:
- En ole itsekään nähnyt ikinä alastonta miestä, joten voisiko pastorikin ottaa vaatteensa pois.
Pastori otti myös vaateensa pois, jonka jälkeen nunna huudahti:
- Herranen aika, mitä pastorilla oikein roikkuu jalkojen välissä.
- Sisko hyvä, se on lahja Jumalalta. Jos laitan sen sinuun syntyy uutta elämää.
Johon nunna huudahti:
- Hyvänen aika, unohda minut ja laita se kameliin.
Mies otti tien varresta nunnan kyytiinsä. Nunna oli palaamassa seuraavaan kylään takaisin luostariinsa. Matkaa oli hyvänlaisesti jäljellä. Mies päätti kokeilla kepillä jäätä ja laittoi kätensä vieressä istuvan nunnan polvelle.
- Luukas 15: 3! huudahti nunna heti.
Mies hätkähti ja veti kätensä pois. Ajettuaan vähän matkaa eteenpäin hän rohkaistui uudelleen ja pisti nunnan polvelle hieman ylemmäs kuin äsken.
- Luukas 15: 3! nunna huudahti jälleen.
Mies säikähti taas ja otti kätensä pois. Lopulta hän yritti kolmannen kerran, mutta jälleen nunna huusi:
- Luukas 15: 3!
Tämän jälkeen mies ei enää yrittänyt. Pian oltiinkin jo perillä kylässä ja nunna jäi pois kyydistä. Mies ajoi kotiinsa ja meni heti uteliaana kirjahyllylle ja otti sieltä Raamatun. Hän avasi sen ja etsi Luukkaan 15. Luvun jakeen 3 ja luki tekstin:
"Poikani, olet oikealla tiellä!"