Kaksosveljekset olivat nimeltään Jussi ja Jari. Jussi omisti vanhan rappeutuneen veneen. Tapahtuipa, että Jarin vaimo kuoli samana päivänä, kuin Jussin vene upposi. Muutamia päiviä myöhemmin ystävällinen vanha rouva tapasi Jussiin kadulla sekoittaen hänet Jariin. Rouva sanoi hänelle:
- Olen todella pahoillani menetyksestäsi, sinusta täytyy tuntua kauhealta.
- No, ei ihmeemmin, tosiasiassa olen oikein tyytyväinen, että pääsin siitä eroon. Se oli mätä vanha juttu alusta lähtien, sen alapäässä oli kaikki kuivunut ja se haisi kuolleelta kalalta. Se päästi vettä ja sillä oli paha rako perässä ja tosi iso reikä edessä, joka suureni joka kerta kun käytin sitä. Se vuoti hullun lailla ja oli vaikeaa pitää sitä pystyssä. Mutta mikä todella lopetti sen, oli kun neljä miestä vuokrasi sen pitääkseen hauskaa. Varoitin heitä, ettei se ole enää hyvä, mutta he halusivat lähteä sen kanssa joka tapauksessa. Kirotut hölmöt olivat yrittäneet siihen samaan aikaan ja se oli liikaa vanhalle tytölle, kun he yrittivät päästä sisään erilaisissa asennoissa, se halkesi kahtia.
Vanha rouva pyörtyi.
Siili käveli tietä pitkin hokien:
- On kivaa olla sika, on kivaa olla sika, on kivaa olla sika, ...
Orava istuskeli samaan aikaan puun oksalla ja huomasi siilin. Orava ajatteli:
- Hullu siili! Pitää yrittää auttaa kaveria! ja huusi siilille:
- Hei! Et sinä mikään sika ole, vaan siili!
Siili jatkoi kävelyään niinkuin mitään ei olisi tapahtunut:
- On kivaa olla sika, on kivaa olla sika...
Orava ajatteli, ettei siili ollut kuullut ja kapusi alas puun juurelle ja huusi uudestaan:
- Hei! Et sinä mikään sika ole, vaan siili! siili vain jatkoi kävelyään hokien:
- On kivaa olla sika, on kivaa olla sika.... Orava tuskastui siilin reagoimattomuuteen ja hyppäsi siilin tielle tarttuen tätä olkapäistä ja ravisteli tätä samalla huutaen:
- Etkö jo usko, ettet sinä mikään sika ole vaan ihka oikea siili!!! Siili ei vieläkään pukahtanut mitään, mutta sen sijaan tarttui oravaa olkapäistä, pyöräytti tämän ympäri ja tarttui lanteilta. "Nykäisi" muutaman vedon, huokaisi syvään ja jatkoit matkaansa hokien:
- On kivaa olla sika, on kivaa olla sika, on kivaa olla sika...
Jussi sai joululahjaksi papukaijan. Papukaija oli täysikasvuinen, mutta asenne oli pahin mahdollinen ja sanasto oli kauhea. Joka toinen sana oli voimasana; ne jotka eivät olleet voimasanoja, olivat vähintään tuhmia. Jussi yritti muuttaa linnun asennetta lakkaamatta sanomalla sivistyneitä sanoja, soittamalla pehmeää musiikkia.... kaikkea, mitä hän vain osasi ajatella. Mikään ei auttanut. Hän karjui linnulle ja lintu vain paheni. Hän ravisteli lintua ja lintu tuli hullummaksi ja tuhmemmaksi. Viimein epätoivon hetkellä, Jussi pisti linnun pakastimeen. Muutaman minuutin hän kuuli linnun kiroilevan, rääkymistä, potkimista ja kiljumista ja sitten yhtäkkiä, siellä oli täydellinen hiljaisuus. Jussi pelkäsi, että hän oli todella satuttanut lintua ja nopeasti avasi pakastimen oven. Papukaija asteli tyynesti ulos ojennetuille käsille ja sanoi:
- Olen pahoillani, että loukkasin sinua kielenkäytölläni ja käytökselläni ja pyydän sinulta anteeksiantoa. Yritän korjata käytöstäni. Jussi oli ällistynyt muutoksesta linnun käytöksessä ja oli aikeissa kysyä, että mikä oli aiheuttanut muutoksen, kun papukaija jatkoi:
- Saanko kysyä, että mitä tuo kana tuolla pakastimessa oikein sinulle teki?
Mies kuoli ja löysi itsensä helvetistä. Kuinka ollakaan, hеlvеттi ei ollut ollenkaan sellainen, kuin hän oli odottanut. Se oli valtava baari, jossa tungeksi kauniita blondeja. Lisäksi pääbaarin takana oli tusinoittain alkoholipulloja, joissa oli hienoimmat etiketit, mitä tiedettiin. Mies tallusteli baariin, tilasi nauttiakseen viinaa ja naisen.
- Anna ryyppy hienointa bourboniasi, hän sanoi baarimikolle.
- Näetkö kaikki nuo pullot? kysyi baarimikko. - Niissä on kaikissa reikä pohjassa.
- Ei juomista? Sepä ikävää, sanoi mies. - Mutta onhan sentään naiset.
- Hyvä valinta, vastasi baarinpitäjä, - niissä ei ole reikää.