Skip to main content
Vanhalla vuorineuvoksella oli tapana pyytää ulkomaille lähetettävä johtaja vaimoineen vierailulle, jotta tutustuisi heihin paremmin.
Englannin tytäryhtiön johtajaksi lähtevä mies oli kutsuttu rouvineen kartanoon.
Ensimmäiseksi illan ohjelmaksi oli sovittu bridgen peluuta.
Nuori pari oli hätäisesti opetellut bridgeä, peliä, jossa on neljä henkeä pelaa kahtena parina ja näkemättä kanssapelaajan kortteja on tehtävä tarjouksia siitä kuinka paljon pisteitä pari aikoo saada.
Vanha vuorineuvos pelasi johtajan vaimon parina ja vuorineuvoksetar nuoren johtajan parina.
Kun peliä oli pelattu jonkin aikaa, vuorineuvoksettarelle selvisi, että nuorimies ei ymmärrä pelistä juuri mitään.
Parin tunnin kuluttua nuorimies pyysi anteeksi ja halusi käydä WC:ssä.
Hän meni WC:hen, mutta veti oven perässään huonosti kiinni, että lorina alkoi kuulua ulkopuolelle.
Hänen nuori rouvansa punastui, nousi ja riensi sulkemaan oven ja sopersi:
Anteeksi, tämä on nyt hirveän noloa.
Pyydän anteeksi mieheni puolesta.
Siihen vuorineuvoksetar:
Älä huolehdi, tyttöseni.
Tämä on illan aikana ensimmäinen kerta, kun tiedän, mitä miehelläsi on kädessään.
Suomalainen mies oli Mexikossa ja meni läheiseen baariin.
Suomalainen istui tiskin ääreen ja tilasi oluen.
Olutta hörppiessä Suomalaisen katse osui tiskin takana hyllylä olevaan rahapurkkiin, joka oli täynnä seteleitä.
Suomalainen kysyi baarimikolta: “Miksi purkissa on noin paljon rahaa?”
Baarmikko sanoi: ” Meillä on täällä kilpailu, jossa on kolme tehtävää, jos selviää niistä, niin saa koko rahapurkin.”
“No mitkä on tehtävät?” Kysyi Suomalainen.
“Se maksaa 50 dollaria, jos kerron.” Sanoi baarimikko.
Suomalainen mietti, että enkai mä nyt hullu ole ja maksa 50 dollaria tollasesta ja jatkoi kaljan juontia.
Aika kului ja Suomalainen oli jo vahvassa humalassa.
Suomalainen päätti ottaa haasteen vastaan ja iski 50 dollaria tiskiin ja sanoi. “Kerrosh реrкеlе ne kolme tehtävää, niin kyllä meikä hoitaa homman.”
Baarimikko laittoi viiskymppisen tölkkiin ja kertoi. “Ensin tulee sinun juoda puolen litran Chilitequilapullo huikalla alas, niin että ilmekkään ei värähdä.”
“Toiseksi sinun pitää antaa yläkerran vanhalle mummolle orgasmi, hän on jo 90- vuotias, eikä ole ikään orgasmia saanut.”
“Kolmanneksi sinun pitää poistaa takapihan vihaiselta isolta koiralta tulehtunut takahammas”.
Suomalainen otti Tequila pullon ja joi sen ilmekkään värähtämättä alas.
Tämän jälkeen lähti takapihalle koiran kimppuu.
Koira huuti tuskissaan ja niin huuti myös Suomalainen.
Aikansa koiran kanssa teluttua tuli Suomalainen sisälle vaatteet repaleisena ja vertavaluvana, kysyen.
“No mhissäs se yläkerran mummo on, jolla on se hammas kipeänä?”
12 vuotias Pikku-Olavi oli oikeudessa syytettynä naisen väkisin makaamisesta ja Olavin äiti oli saapunut puolustamaan poikaansa.
Oikeussalissa syyttäjä alkoi selvittämään valamiehille Olavin tekosia.
“Hyvät valamiehet, hän näyttää pieneltä, mutta hän on tehnyt hirveän rikoksen ja siitä on tässä istunnossa esitetty vedenpitävät todisteet.”
“Todetkaa hänet syylliseksi, niin hänet viedään lastenkotiin, eikä hän enää pysty toistamaan tälläistä hirveää rikosta.”
Johon tuomari toteaa:
“Selvä homma, mutta vielä olisi puolustuksen puheenvuoro.”
“Onko teillä asianajajaa? tuomari kysyi Olavin äidiltä.”
Johon Olavin äiti jyrähtää:
“En minä tiennyt että me mitään asianajajaa tarvitsemme ja kyllä minä nyt omaa poikaani haluan puolustaa.”
“Nouseppa Olavi ylös siitä penkistä ja mennään tuohon valamiehistön eteen seisomaan.”
Niinpä Olavi ja olavin äiti menivät valamiehistön eteen seisomaan, jossa äiti jatkoi:
“Otappa Olavi housut pois, nyt ja heti!”
Olavi veti housut kinttuihinsa salaman nopeasti, jonka jälkeen äiti otti Olavin pienen pippelin käteensä, näytti sitä valamiehille ja sanoi:
“Valamiehet! Naiset! Arvoisat ihmiset. Katsokaa tätä pientä pojan pippeliä.”
“Kyllähän te nyt näette, että ei tällä vehkeellä mitään rikoksia vielä pysty tekemään.”
Jonka jälkeen olavin äiti käänsi Olavin pippeliä myös tuomariin päin ja jatkoi puolustusta:
“Arvoisa tuomari. Te olette varmastikkin hyvä työssänne ja kyllä varmasti ymmärrätte, ettei tämän kokoisella pienellä pippelillä mitään rikoksia pysty tekemään.”
Tässä kohtaa Pikku-Olavi keskeytti äitinsä puheenvuoron ja supatti hiljaa äidin korvaan:
“Nyt on äiti semmonen homma, ettei hirveästi enää kannata sitä pippeliä venytellä ja esitellä, tai me hävitään tää juttu.”