Tiina ja Leena olivat lähteneet vähän viihteelle kaupunkiin kaksin ilman aviomiehiään. Valomerkin jälkeen he lähtivät kotimatkalle, ja lähellä kun asuivat, päättivät taittaa matkan kävellen.
Matkan varrella oli hautausmaa, jonka poikki naiset päättivät oikaista. Kesken matkan kummallekin tuli kuitenkin yllättäen vessahätä, joten kumpikin teki tarpeensa pusikkoon. Paperia heillä ei tietenkään ollut, joten Tiina päätti käyttää pyyhkimiseen alushousujaan ja heitti ne sitten pois. Leena tuumi, ettei viitsi haaskata hyviä alushousujaan moiseen, ja nappasi läheiseltä tuoreelta haudalta kukkakimpun koristenauhan ja käytti sitä. Helpottuneina vaimot palasivat kotiin.
Seuraavana päivänä Tiinan ja Leenan aviomiehet juttelivat kahvikupillisen ääressä:
"Olen vähän huolissani vaimoni käytöksestä", Tiinan mies sanoi. "Hän tuli eilen illalla kotiin ilman alushousuja!"
"Ei tuo vielä kovin paha ole", Leenan mies vastasi. "Minun vaimoni tuli kotiin perseessään kortti, jossa luki ’Kaipauksella muistaen, Helsingin mieskuoro’."
Mies ja vaimo olivat eläintarhassa vierailulla ja tulivat gorillan häkin eteen. "Vilauta tissiä gorillalle", sanoi mies vaimolleen.
"Enkä vilauta", vaimo vastasi.
"Vilauta vaan", pyysi mies, "Uskoisin että gorilla olisi ihmeissään".
Nainen vilautti tissiä kun ei lähistöllä muita ihmisiä ollut. Kun gorilla näki paljaan nännin, alkoi se mylviä vallattomasti.
"Nosta vähän hametta ja vilauta sille tussua", mies pyysi.
"No enkä", sanoi nainen.
"Ei täällä ketään ole, vilauta vaan", jatkoi mies.
No sama se, ajatteli nainen ja nosti hametta. Kun karvatupsu vilahti, vauhkoontui gorilla aivan silmittömästi. Gorilla huusi ja mylvi, repi puita maasta irti, juoksi ympäriinsä suunnattoman kiihkon vallassa.
Samassa mies avasi häkin oven, työnsi vaimonsa sinne sisään ja huusi:
"Selitä nyt sille, että sulla on pää kipeä!"
Nainen heräsi keskellä yötä ja huomasi, että hänen aviomiehensä ei ollut hänen vierellään nukkumassa.
Nainen meni alakertaan etsimään miestään. Hän löysi miehensä keittiöstä pöydän äärestä istumasta, kahvikuppi kädessään ja syvissä mietteissään tuijottamassa edessä olevaa seinää.
Nainen näki, kun mies pyyhkäisi kyyneleen silmäkulmastaan ja hörppäsi sen jälkeen kulauksen kahvia.
"Mikä hätänä, kultaseni?" nainen kysyi, "Miksi olet täällä tähän aikaan yöstä?"
Aviomies katsoi kahvikuppiaan ja kysyi surullisena:
"Muistatko, kun me seurusteltiin 20 vuotta sitten ja kun sinä olit vasta 16?"
"Kyllä vain," vaimo vastasi.
"Muistatko, kun isäsi sai meidät kiinni autoni takapenkiltä rakastelemasta?" mies kysyi.
"Kyllä, minä muistan," vaimo vastasi istuutuen tuolille miehen viereen.
Aviomies jatkoi:
"Muistatko, kun isäsi tunki haulikon naamaani kiinni ja sanoi: ’Joko sinä viet tyttäreni avioon tai minä lähetän sinut vankilaan 20 vuodeksi’?"
"Minä muistan myös sen," vaimo vastasi pehmeällä äänellä.
Mies pyyhkäisi toisenkin kyyneleen silmästään ja sanoi:
"Minä olisin päässyt tänään pois vankilasta."