Iso-Kalle käveli Baariin, suunnisti suoraan baaritiskille:
- Tuplaviski!
Baarimikko kaatoi miehelle tuplaviskin ja mies kulautti sen kurkkuunsa pohjanmaan kautta, pyyhkäisi suutansa ja sanoi:
- Нiтто että oli hyvä peruuttaan. Toinen samanlainen!
Baarimikko kaatoi toisen samanlaisen ja taas mies kumosi sen
kurkkuunsa,pyyhkäisi suutansa ja sanoi:
- Viттu että oli hyvä peruuttaan. Samanlainen!
Baarimikko ihmetteli hiukan mutta kaatoi miehelle tuplaviskin. Ja
Taas mies joi viskin, pyyhkäisi suutaan ja sanoi:
- Ei реrкеlе että oli hyvä peruuttaan. Samanlainen!
Nyt baarimikko ei voinut enää hillitä uteliaisuuttaan vaan kysyi
Samalla kun kaatoi tälle uuden tuplaviskin:
- Mikä nyt noin kovasti risoo?
Mies pyöritteli viskilasia kädessään ja kertoi:
- Olin tuossa viereisellä pikkukadulla peruuttamassa 22-metristä rekkaa taskuun, ja paikka oli sen verran tiukka ettei se tahtonut millään onnistua. Siinä edestakaisin vekslatessani tukin tietenkin ensin oman kaistani liikenteen ja vähitellen myös toisenkin kaistan. Takanani olevan pakettiauton kuljettaja alkoi soittaa torvea, mistä johtuen se meni vieläkin enemmän pieleen. Sitten se kuski alkoi näytellä käsimerkkejä, joihin tietenkin vastasin.
No, pakettiauton kuski lopulta hermostui täysin, tuli rekkani nupille ja kiskaisi oven auki. "Miten ihmeessä moinen tumpelo on voinut saada edes ajokortin, saati sitten luvan ajaa tällaista rekkaa?!", kuski huusi päin naamaani.
Minähän tietenkin hermostuin siitä ja vastasin:
"Jos sä kerran luulet olevasi niin hyvä peruuttamaan niin pistäpäs kuule rekka kerralla parkkiin niin mä otan sulta tunnin suihin!"
Tarinan kerrottuaan Iso-Kalle kulautti viskin pohjanmaan kautta, pyyhkäisi suutaan ja sanoi:
- реrкеlе että oli hyvä peruuttaan...
Erään mikrokirurgian konfferenssin jälkeen johtavat kirurgit istuivat ansaitusti baarissa ja ottivat hiukan alkoholipitoista. Kun he sitten pikkuhiljaa alkoivat juopua, meni keskustelu kaikkiin suuriin triumffeihin, mitä he olivat leikkauspöydällä saavuttaneet.
Ensimmäinen, eräs Australialainen kirurgi kertoi:
- Saimme sisään erään kaverin, joka oli jäänyt puristimen väliin. Ainut, mikä hänestä oli jäljellä, oli hänen pikkusormensa. Kirurgiteamimme onnistui valmistamaan hänelle uuden käden, tekemään uuden käsivarren ja lopulta koko kehon, kun hän sitten lopulta meni takaisin työhönsä, oli hän niin tehokas, että 5 henkilöä menetti työpaikkansa.
- Ei tuo vielä mitään, sanoi Amerikkalainen kirurgi.
- Meillä jäi eräs työntekijä atomireaktoriin ja hänestä ei jäänyt jäljelle muuta kuin hiukset. Me valmistimme hänelle uuden pääkallon, uuden kehon ja sisukalut ja lähetimme hänet takaisin työelämään. Hänestä tuli niin tehokas, että hän teki 50 työntekijää työttömäksi!
Suomalainen kirurgi, joka oli hiljaa katsellut ja kuunnellut keskustelua, rykäisi sitten ja sanoi:
- Eräänä päivänä kun olin ulkona kävelemässä, tunsin pierun hajua. Otin hajua roskapussissa mukanani sairaalaan, laskin sen pöydälle ja aloin työskentelemään.
- Ensin löin pierun persereikään, rakensin uudet pakarat, laitoin uuden kehon ja toiseen päähän jalat.
Lopulta siitä tuli mies, jonka ristin Matti Vanhaseksi ja рiru vieköön, hän on kohta tehnyt koko maan työttömäksi..
Baariin asteli mies, joka kysyi baarimikolta:
- Tarjoatko ryypyn, jos näytän sinulle jotain ihmeellistä?
- Hyvä on, mutta sen täytyy sitten olla todella ihmeellistä.
Silloin mies otti taskustaan noin kolmekymmentäsenttisen frakkiin pukeutuneen pikku-ukon ja asetti tämän baarin pianon koskettimille. Kääpiö alkoi oitis painella koskettimia ja pian ilmoille kantautui kaunis melodia.
- Siinäpä todella ihmeellinen olento, baarimikko myönsi kaataen lasillisen miehelle. - Mistä sinä tuollaisen olet löytänyt?
- Sain sen lampun hengeltä, mies sanoi ottaen taskustaan Aladdin-tyylisen öljylampun. - Se toteuttaa toiveen jokaiselta, joka kiillottaa lamppua.
- Ihanko totta, saanko minäkin kokeilla? baarimikko pyysi. - Saisit toisenkin ryypyn.
- Olkoon menneeksi. Mies antoi lampun baarimikolle, joka heti alkoi puhdistaa lamppua esiliinallaan.
- Henki, tahdon miljoona markkaa! baarimikko sanoi.
Silloin baarin ovesta vyöryi sisään suunnaton lauma ankkoja. Ne peittivät nopeasti koko lattian, ja kohta ilmakin oli sakeana ankoista ja höyhenistä.
- Minä toivoin miljoona markkaa enkä miljoonaa ankkaa! baarimikko huusi hädissään kaakatuksen yli. - Kuuleeko sinun henkesi huonosti!?
- Luuletko, että minä toivoin 12-tuumaista pianistia!