Suomalainen mies oli Mexikossa ja meni läheiseen baariin.
Suomalainen istui tiskin ääreen ja tilasi oluen.
Olutta hörppiessä Suomalaisen katse osui tiskin takana hyllylä olevaan rahapurkkiin, joka oli täynnä seteleitä.
Suomalainen kysyi baarimikolta: “Miksi purkissa on noin paljon rahaa?”
Baarmikko sanoi: ” Meillä on täällä kilpailu, jossa on kolme tehtävää, jos selviää niistä, niin saa koko rahapurkin.”
“No mitkä on tehtävät?” Kysyi Suomalainen.
“Se maksaa 50 dollaria, jos kerron.” Sanoi baarimikko.
Suomalainen mietti, että enkai mä nyt hullu ole ja maksa 50 dollaria tollasesta ja jatkoi kaljan juontia.
Aika kului ja Suomalainen oli jo vahvassa humalassa.
Suomalainen päätti ottaa haasteen vastaan ja iski 50 dollaria tiskiin ja sanoi. “Kerrosh реrкеlе ne kolme tehtävää, niin kyllä meikä hoitaa homman.”
Baarimikko laittoi viiskymppisen tölkkiin ja kertoi. “Ensin tulee sinun juoda puolen litran Chilitequilapullo huikalla alas, niin että ilmekkään ei värähdä.”
“Toiseksi sinun pitää antaa yläkerran vanhalle mummolle orgasmi, hän on jo 90- vuotias, eikä ole ikään orgasmia saanut.”
“Kolmanneksi sinun pitää poistaa takapihan vihaiselta isolta koiralta tulehtunut takahammas”.
Suomalainen otti Tequila pullon ja joi sen ilmekkään värähtämättä alas.
Tämän jälkeen lähti takapihalle koiran kimppuu.
Koira huuti tuskissaan ja niin huuti myös Suomalainen.
Aikansa koiran kanssa teluttua tuli Suomalainen sisälle vaatteet repaleisena ja vertavaluvana, kysyen.
“No mhissäs se yläkerran mummo on, jolla on se hammas kipeänä?”
Menipä Jorma taas kerran kantakapakkaansa viettämään hauskaa iltaa oikein pitkän kaavan mukaan.
Ongelmana oli vain se, että samaan aikaan lähiseudulla oli teurastajien ja lihanleikkaajien koulutuspäivät ja messut, eikä koko kaupungissa tuntunut olevan viihteellä kuin miesväkeä.
Paitsi että oli muutenkin hieman tylsää, tästä tuli ihan uusi ongelma:
Miesten vessan ovella oli hemmentinmoinen jono, mutta naisten vessa oli typötyhjä.
Jorma oli tietysti ottanut suruunsa tuopin ja toisenkin, syönyt rasvaiset makkaraperunat, ja nyt alkoi WC kutsua.
Mutta jono oli karmea, ja siitä Jortsikka saikin tuuman.
Hän meni kysymään tutuksi tulleelta portsarilta, voisiko hän käydä naisten vessassa.
No eiköhän se tämän kerran käy, kun ei ollut ainuttakaan naista koko paikassa, tuumi ovimikko.
Siitä vain.
Mutta muista mennä istumaan pöntölle, miehisestä meiningistä tulee kuitenkin sanomista.
Ja muista ennen kaikkea se, että kun menet siihen pöntölle istumaan, niin et sitten missään tapauksessa paina sitä punaista nappia vasemmalla.
Moinen kehotus helpotti Jormaa, pääsi äkkiä vessaan.
Mutta pöntöllä hän alkoi kummastella vieressään pohottavaa punaista nappia.
Mitä merkillistä siitä oikein tapahtuisi.
Ja sitten iski uteliaisuus:
Miksi portsari oli varoittanut?
Mitä enemmän Jorma mietti, sitä enemmän oli pakko kokeilla.
Ja lopulta hän painoi reippaasti nappia ja tunsi raastavaa kipua jalkovälissä.
Sitten kaikki pimeni.
Kun Jorma tuli tajuihinsa, hän huomasi olevansa sairaalassa.
Jalkoväliä jomotti, ja se oli yltä päältä sideharson peitossa.
Ja hänen ihmetyksekseen tuttu portsari oli kukkapuskan kanssa katsomassa.
Niin et sitten malttanut olla painamatta sitä nappia.
Jorma myönsi, että näin asia oli.
Mikä hiтто se nappi oikein oli?
Mitään sanomatta portsari antoi hänen käteensä käyttöohjeen, jossa luki:
“Sähkömekaaninen ACME-tamponinpoistaja. Ennen käyttöä varmista, että naru on riittävän ulkona. Tarttumakouran otesyvyys 5.5mm.”.
Ravintola oli ollut poikkeuksellisen hiljainen ja alkoi jo uhkaavasti lähestyä loppuaan.
Ravintolasalin perimmäisessä nurkassa nuokkui kuitenkin muuan juoppo, joka tarjoilijan nähdessään kohotti etusormensa.
Eiköhän olisi parasta, että herra alkaisi suunnistaa jo kohti omaa kotia, tarjoilija sanoi väsyneellä äänellä.
Siihen pöytään ei enää tarjoilla.
Kun tarjoilija tuli keittiöstä takaisin ravintolasalin puolelle, hän huomasi, että juoppo istui salissa yhä, mutta oli vaihtanut pöytää.
Mies kohotti taas etusormensa, mutta tarjoilija ei ollut huomaavinaankaan.
Varttituntia myöhemmin tarjoilija pani merkille, että mies oli taas vaihtanut paikkaansa ja kohotti taas sormeaan.
Tarjoilija lähestyi miestä verkkaisesti pyyhkien ohi mennessään likaisia pöytiä.
Enkös minä jo sanonut, että teille ei enää tarjoilla ja kehottanut lähtemään omaa kotia päin? tarjoilija sanoi.
Ette te niin sanonut, mies huomautti.
Te sanoitte, ettei tuohon pöytään tarjoilla, sopersi mies ja viittasi peukalollaan salin takanurkkaa kohti.
Ja ellette huomaa, olen siirtynyt jo kaksi pöytää kohti ulko-ovea, joten kotia kohti ollaan menossa.