Myöhään yöllä murtovaras murtautui taloon, jonka kuvitteli olevan tyhjä. Hän hiipi hämärässä olohuoneessa kunnes yht?äkkiä jämähti paikalleen kuullessaan kovan äänen:
- Jeesus seuraa sinua!.
Hiljaisuus palasi huoneeseen ja murtovaras jatkoi hiipimistä eteenpäin.
- Jeesus seuraa sinua!, kuului taas.
Murtovaras pysähtyi liikkumattomaksi. Häntä pelotti. Kauhuissaan hän katseli ympärilleen. Pimeässä nurkassa hän huomasi lintuhäkin ja häkissä papukaijan. Hän kysyi papukaijalta:
- Sinäkö se sanoit, että Jeesus seuraa minua?.
- Kyllä, vastasi papukaija.
Murtovarast huokaisi helpotuksesta ja kysyi papukaijalta:
- Mikä sinun nimesi on?.
- Musti, vastasi papukaija.
- Musti!??, johan on typerä nimi papukaijalle, virnuili murtovaras, kuka helvetin idiootti antaa papukaijalle nimeksi Musti?!.
- Sama idiootti, joka antoi Rottweilerille nimeksi Jeesus., papukaija vastaa
Pyhän Pietarin pakeille oli pyrkimässä samaan aikaan kolme miestä.
Pyhä Pietari valitteli ruuhkaa ja tilanpuutetta, sanoi viimein ottavansa sisään vain yhden kolmesta miehestä, sen joka oli kuollut kauheimman kuoleman. Pietari haastatteli miehiä yksitellen ja ensimmäinen aloitti:
- Olin jo pitkään epäillyt vaimoani uskottomuudesta, ja kerran tulin kotiin hieman normaalia aikaisemmin kohdatakseni hänet itse teosta. Kun tulin sisään, kuulin suihkuveden lorisevan. Aloin kuumeisesti etsiä miestä asunnostamme, mutta en löytänyt ketään. Kunnes tulin parvekkeelle. Siellä mies roikkui parvekkeen ulkopuolella kaiteesta kiinni pitäen. Aloin hakata hänen sormiaan nyrkeilläni vimmatusti, mutta kun se ei auttanut, niinpä hain vasaran ja hakkasin sillä. Mies huusi tuskasta ja putosi 25 kerrosta - mutta suoraan puskaan. Hän jäi eloon, ja aloin miettiä mitä tehdä. Raahasin keittiöstä raskaan pakastimen ja tipautin sen miehen perään. Siihen se mies kuoli. Mutta kun minulla on sydänvika, niin sain siitä ponnistelusta sydänkohtauksen ja kuolin itsekin siihen parvekkeelle.
Pietari katsoi miestä, kohotti kulmiaan ja pyysi seuraavan miehen puhutteluun.
- Olin juuri ostanut jumppakirjan, ja harjoittelin asuntomme par-vekkeella 27. kerroksessa. Yhtäkkiä jalkani lipesi, ja putosin. Onneksi vain 2 kerrosta, sillä sain viime hetkessä kiinni kaiteesta jossain alempana. Siinä roikkuessani paikalle saapuu mies joka alkoi hakata sormiani vimmatusti. Kestin sen, mutta kun mies haki vasaran ja lopetteli urakkansa sillä, oli minunkin päästettävä irti. Putosin huutaen 25 kerrosta. Mutta jo toisen kerran olin onnekas, ja putosin suoraan puskaan. Kauan en ehtinyt hyvästä tuuristani nauttia, sillä viimeinen muistikuvani maailmasta on ison arkkupakasti-men putoaminen päälleni, tuon samaisen miehen heittämänä.
Pietari ei voi olla hymyilemättä, kun pyytää kolmatta miestä puhutteluun.
- Okei, siis tää on pitkä tarina. Kuvittele että sä olet alasti piilossa isossa arkkupakastimessa ja...
Miksi nainen on niin sellainen kuin on: outo logiikka, nalkuttaa joka asiasta, jne...jne...
No, kaikkihan tietävät mistä nainen on tehty, Aatamin kylkiluusta.
Palataanpa ajassa taaksepäin...
Aatami käyskenteli Paratiisissa ja katseli tyytyväisenä ympärilleen. Kaikki oli hyvin, linnut lauloivat ja kukat kukkivat. Yhtäkkiä Jumala kutsui Aatamia ja sanoi:
- Aatami, minä olen vähän miettinyt, että sinähän olet yksinäinen täällä. Mitä jos minä loisin sinulle kaverin?
Aatami oli ihmeissään:
- Mikä se sellainen kaveri on?
- Tuota noin, sitä kutsuttaisiin vaikka naiseksi. Se olisi aina kaunis ja hymyilevä ja se palvelisi sinua aina auliisti. Sen kanssa seksi olisi täydellistä, ja aina kun sinä et tarvitsisi sitä, se vetäytyisi syrjemmäs odottamaan kutsuasi, Jumala sanoi.
- Joo, kyllähän se mukava olisi, mutta et sinä varmaan ilmaiseksi sellaista antaisi? Aatami tuumi.
- Kyllähän se tietenkin aika kalliiksi tulisi...joutuisit antamaan toisen kätesi...mm...ja vielä toisen silmäsi ja.. ja aivokapasiteettisi laskisi 70% nykyisestä, Jumala laskeskeli naiselle hintaa.
- No onpa kallista, mutta mitä saisi kylkiluulla? Innostui Aatami
Herra kutsui Aatamia ja sanoi:
- Sinun ja Eevan on aika täyttää maa, joten haluan Sinun suutelevan häntä.
Aatami vastasi:
- Kyllä Herra, mutta mitä on suuteleminen?
Niin Herra antoi lyhyen ohjekuvauksen aiheesta Aatamille, joka ottikin heti Eevaa kädestä ja vei hänet läheiseen pensaikkoon.
Aatami sukelsi esiin muutamaa minuuttia myöhemmin ja sanoi:
- Kiitos Herra, se oli miellyttävää.
Ja Herra vastasi:
- Aivan niin Aatami, arvelinkin sinun nauttivan siitä. Nyt haluaisin sinun halaavan Eevaa.
Aatami kysyi:
- Mitä on halaaminen?
Niin Herra antoi lyhyen ohjekuvauksen aiheesta ja Aatami meni pensaikon taakse Eevan kanssa.
Vain muutamaa minuuttia myöhemmin Aatami palasi, hymyili ja sanoi:
- Herra, se oli paljon parempaa kuin suuteleminen.
Ja Herra sanoi:
- Hyvin tehty Aatami. Nyt haluan sinun rakastelevan Eevan kanssa.
Aatami kysyi:
- Mitä on rakasteleminen, Herra?
Niin Herra antoi Aatamille lyhyen ohjekuvauksen ja Aatami vei Eevan taas pensaikon taakse. Tällä kertaa hän ilmestyi jälleen näkyviin hetken kuluttua.
Aatami kysyi:
- Herra, mitä on päänsärky?
Olipa kerran nunna, joka oli matkalla Nizzasta Roomaan. Saapui ajoissa lentokentälle, niin ajoissa, että ennätti katsella maailman menoa. Osui harhaillessaan paikkaan jossa oli kone:
"20 centimella tämä kone kertoo, kuka ja millainen olet ja mikä on tulevaisuutesi."
Nunna teki ristinmerkin, nousi koneen alustalle, lykkäsi 20 centtiä kolikkoaukkoon, ja kone sylki ulos pahvilappusen. Siinä sanottiin:
"Olette nunna, olette 29-vuotias, 167 senttiä pitkä, painatte 65 kiloa, olette matkalla Nizzasta Roomaan ja kohta teiltä pääsee mahtava pieru."
Nunna astui alas koneelta, teki ristinmerkin - ja kuinka ollakaan; ennustus toteutui mahtavin ääni- ja tuoksuefektein.
Aikansa harhailtuaan, nunna osui samalle automaatille uudestaan, astui hivenen epäröiden alustalle ja lykkäsi 20 centimea kolikko-aukkoon. Tsuurak- rak-rak, sanoi automaatti ja sylkäisi ulos pahvi-lappusen, jossa sanottiin:
"Olette nunna, olette 29-vuotias, 167 senttiä pitkä, painatte 65 kiloa, olette matkalla Nizzasta Roomaan, ja kohta teidät raiskataan."
Nunna tipahti alas automaatilta, luki hädissään kolme isämeitää ja horjui järkyttyneenä seinän viereen. Seinään ilmestyi ovi ja vahva käsipari kaappasi nunnan ja seinä sulkeutui. Puolisen tuntia myöhemmin käsipari palautti nunnan kadulle. Järkyttynyt nunna ryhtyi uudelleen harhailemaan ja osui taas, kuinka ollakkaan, samalle automaatille.
Nousi maailmasta tietämättömänä alustalle, työnsi 20 centimea kolikkoaukkoon. Tsuurak-rak-rak, jyskytti masiina ja lykkäsi ulos pahvilapun:
"Olette nunna, olette 29-vuotias, 167 senttiä pitkä ja painatte 65 kiloa, olette matkalla Nizzasta Roomaan. Ja täällä te vaan edelleen vaeltelette, piereskelette ja harrastatte haureutta, vaikka Rooman kone on mennyt ajat sitten."
Katolinen pappi oli aikeissa mennä päivystämään rippituoliin, kun hän tunsi pahoja vatsakipuja. Hän kutsui luokseen kirkon talonmiehen ja selitti tilanteen hänelle.
- Minun on aivan pakko mennä vähäksi aikaa ulkohuoneeseen. Voisitko sinä istua rippituolissa puolestani sillä aikaa?
- Minäkö? Mutta enhän minä osaa! En minä tiedä ollenkaan, mitä minun pitäisi sanoa ripittäytyjille.
- Se on aivan helppoa. Kopissa on lista, jossa on lueteltu tavallisimmat synnit. Sinun tarvitsee vain kuunnella ripittäytyjien synnit, ja katsot sitten listalta, montako avemariaa tai isämeitää hänen tarvitsee lukea puhdistautuakseen.
Talonmies suostui, vaikka olikin hermostunut. Hän asettui rippituoliin ja tutki syntilistaa. Onneksi siinä näytti olevan laaja valikoima eri syntejä. Ensimmäisenä rippituoliin astui mies, joka tunnusti olleensa anaaliyhdynnässä vaimonsa kanssa. Talonmies tutki listaa, mutta ei löytänytkään anaaliseksiä!
Aviorikos ja sodomia siinä oli, mutta ne eivät oikein tuntuneet sopivan tähän syntiin.
Silloin rippituolin ohi meni nuori kuoripoika. Talonmies kurottautui ulos kopista ja kysyi:
- Hei, satutko tietämään, mitä pappi antaa anaaliseksistä?
- Kokista ja sipsejä.
Koponen oli tavallinen tehdastyöläinen. Eräänä päivänä työnjohtaja tuli Koposen luo ja kuuli parahiksi, kun tämä juuri kertoi työtoverilleen ystävästään Paavista.
Työnjohtaja puuttui puheeseen ja epäili suureen ääneen jutun paikkansapitävyyttä. Koponen kimmastui ja ehdotti vetoa:
- Lennetään yhdessä Vatikaaniin ja katsotaan tunnetaanko minut siellä vai ei! Jos tunteva,t niin maksat minulle kymmppitonnin, jos eivät niin minä maksan sinulle.
Helppo veto, arveli työnjohtaja. Koponen oli tunnetusti suuruudenhullu mies, mitä lie tuon keksinyt?
Saavuttiin Vatikaaniin parahiksi juuri messun aikaan, ja Pietarin tori oli täynnä ihmisiä. Koponen totesi:
- Odota vähän, käyn moikkaamassa Paavia, niin näet.
Kului hetki ja Pietarin kirkon parvekkeen ovet avautuivat. Paavi ja Koponen astuivat käsikynkässä ulos hurraavan väkijoukon eteen ja suutelivat toistensa sormuksia.
Kun Koponen palasi, löysi hän pitkän etsinnän jälkeen työnjohtajan umpitunnelissa.
- Noinko koville otti hävitä kymppitonni? kysyi Koponen.
- Ei se, vaan kun te ilmestyitte sinne parvekkeelle, alkoivat ihmiset kuiskia, että kuka kumma pipopää tuolla oikein juttelee Koposen kanssa.