Kaksi nunnaa lähti luostarista kaupunkiin myymään pikkuleipiä. Toinen heistä oli nimeltään Sisar Matemaattinen (SM),  toinen puolestaan Sisar Looginen (SL).
Paluumatkalla alkaa jo tulla pimeää ja he ovat vielä kaukana luostarista kun...
SL: Oletko huomannut, että tuo mies on seurannut meitä jo puolisen tuntia?
SM: Olen, ja miettinyt mitä hän oikein haluaa.
SL: Sehän on ihan loogista. Hän haluaa raiskata meidät.
SM: Voi ei! Tätä vauhtia hän saa meidät viimeistään neljännestunnin päästä kiinni! Mitä ihmettä me voimme tehdä?
SL: Loogista, Sisar: tietenkin kävellä nopeammin.
SM: Ei auta.
SL: Ei tietenkään. Mies toimii täysin loogisesti ja kävelee hänkin nopeammin.
SM: Mitä me siis teemme? Tätä vauhtia hän saa meidät kiinni jo minuutin kuluttua.
SL: Loogista: me hajaannumme. Sinä menet tuonnepäin ja minä tännepäin. Hän ei voi seurata meitä kumpaakin yhtä aikaa.
Mies päätti seurata Sisar Loogista. Sisar Matemaattinen pääsee perille luostariin ja on huolissaan. Sitten tulee Sisar Looginen.
SM: Sisar Looginen! Jumalan kiitos olet täällä! Mitä tapahtui?
SL: Loogisesti ajatellen mies ei voinut seurata meitä molempia. Niinpä hän seurasi minua.
SM: Niin, aivan niin! Mutta entä sitten, mitä sitten tapahtui?
SL: Loogisesti ajatellen aloin juosta niin kovaa kuin pääsin ja hän alko juosta niin kovaa kuin pystyi.
SM: Ja sitten?
SL: Loogista, sisar: hän saavutti minut.
SM: Voi hyvänen aika! Mitä sinä teit?
SL: Loogista, sisar: nostin helmani ylös.
SM: Voi hyvänen aika! Mitä miest teki?
SL: Loogista, sisar: hän veti housunsa alas.
SM: Voi ei! Mitä sitten tapahtui?
SL: Eikö se ole täysin loogista, Sisar? Nunna jolla on helmat kainalossaan juoksee nopeammin kuin mies jolla on housut nilkoissa........

Olipa kerran nunna, joka oli matkalla Nizzasta Roomaan. Saapui ajoissa lentokentälle, niin ajoissa, että ennätti katsella maailman menoa. Osui harhaillessaan paikkaan jossa oli kone:
"20 centimella tämä kone kertoo, kuka ja millainen olet ja mikä on tulevaisuutesi."
Nunna teki ristinmerkin, nousi koneen alustalle, lykkäsi 20 centtiä kolikkoaukkoon, ja kone sylki ulos pahvilappusen. Siinä sanottiin:
"Olette nunna, olette 29-vuotias, 167 senttiä pitkä, painatte 65 kiloa, olette matkalla Nizzasta Roomaan ja kohta teiltä pääsee mahtava pieru."
Nunna astui alas koneelta, teki ristinmerkin - ja kuinka ollakaan; ennustus toteutui mahtavin ääni- ja tuoksuefektein.
Aikansa harhailtuaan, nunna osui samalle automaatille uudestaan, astui hivenen epäröiden alustalle ja lykkäsi 20 centimea kolikko-aukkoon. Tsuurak- rak-rak, sanoi automaatti ja sylkäisi ulos pahvi-lappusen, jossa sanottiin:
"Olette nunna, olette 29-vuotias, 167 senttiä pitkä, painatte 65 kiloa, olette matkalla Nizzasta Roomaan, ja kohta teidät raiskataan."
Nunna tipahti alas automaatilta, luki hädissään kolme isämeitää ja horjui järkyttyneenä seinän viereen. Seinään ilmestyi ovi ja vahva käsipari kaappasi nunnan ja seinä sulkeutui. Puolisen tuntia myöhemmin käsipari palautti nunnan kadulle. Järkyttynyt nunna ryhtyi uudelleen harhailemaan ja osui taas, kuinka ollakkaan, samalle automaatille.
Nousi maailmasta tietämättömänä alustalle, työnsi 20 centimea kolikkoaukkoon. Tsuurak-rak-rak, jyskytti masiina ja lykkäsi ulos pahvilapun:
"Olette nunna, olette 29-vuotias, 167 senttiä pitkä ja painatte 65 kiloa, olette matkalla Nizzasta Roomaan. Ja täällä te vaan edelleen vaeltelette, piereskelette ja harrastatte haureutta, vaikka Rooman kone on mennyt ajat sitten."

Nunna ja pastori olivat matkalla aavikon yli. Puolivälissä aavikkoa heidän käyttämänsä kameli yhtäkkiä kuoli. Nunna ja pastori alkoivat rukoilla apua. Kului useita päiviä eikä apua kuulunut. Lopulta pastori tokaisi:
- Sisar hyvä, nyt kun me molemmat kohta kuolemme on yksi asia mitä olen aina halunnut tällä maan päällä; nähdä nainen alasti.
Sisar mietti hetken ja otti vaatteensa pois. Samalla hän tokaisi:
- En ole itsekään nähnyt ikinä alastonta miestä, joten voisiko pastorikin ottaa vaatteensa pois.
Pastori otti myös vaateensa pois, jonka jälkeen nunna huudahti:
- Herranen aika, mitä pastorilla oikein roikkuu jalkojen välissä.
- Sisko hyvä, se on lahja Jumalalta. Jos laitan sen sinuun syntyy uutta elämää.
Johon nunna huudahti:
- Hyvänen aika, unohda minut ja laita se kameliin.
Mies otti tien varresta nunnan kyytiinsä. Nunna oli palaamassa seuraavaan kylään takaisin luostariinsa. Matkaa oli hyvänlaisesti jäljellä. Mies päätti kokeilla kepillä jäätä ja laittoi kätensä vieressä istuvan nunnan polvelle.
- Luukas 15: 3! huudahti nunna heti.
Mies hätkähti ja veti kätensä pois. Ajettuaan vähän matkaa eteenpäin hän rohkaistui uudelleen ja pisti nunnan polvelle hieman ylemmäs kuin äsken.
- Luukas 15: 3! nunna huudahti jälleen.
Mies säikähti taas ja otti kätensä pois. Lopulta hän yritti kolmannen kerran, mutta jälleen nunna huusi:
- Luukas 15: 3!
Tämän jälkeen mies ei enää yrittänyt. Pian oltiinkin jo perillä kylässä ja nunna jäi pois kyydistä. Mies ajoi kotiinsa ja meni heti uteliaana kirjahyllylle ja otti sieltä Raamatun. Hän avasi sen ja etsi Luukkaan 15. Luvun jakeen 3 ja luki tekstin:
"Poikani, olet oikealla tiellä!"