Pikku-Kalle vitsit, Pikku-Kalle-vitsit
Eräänä päivänä Pikku-Kalle alkoi ihmetellä, että missä ihmeessä isä käy aina perjantai-iltaisin, viipyy pari tuntia ja on kotiin tullessaan aina hyväntuulinen.
Seuraavana iltana Kalle päätti salaa seurata isää, että arvoitus ratkeaisi. Isä puikkelehti sataman pikku kortteleissa, ja Kalle seurasi perässä, kunnes pujahti yhdestä ovesta sisään. Kalle pani oven muistiin. Kun isä tuli kotiin, kysyi Kalle:
"Missäs olit? Näin, missä kävit, mikä paikka se on?" Isä vastasi nolona, että se on sellainen paikka, jossa saa kympillä hyvää. Kalle päätti mennä seuraavana iltana yksin katsomaan, koska oli säästänyt vähän viikkorahoja.
Kun Kalle astui ovesta sisään, oli vastassa toinen toistaan upeampia huoria ja he ihmettelivät, mitä pikkupoika teki sellaisesssa paikassa. Kalle sanoi, että oli kuullut, että täältä saa kympillä hyvää. Naiset päättivät hetken mietittyään antaa Kallelle kymmenen marmeladivoileipää, jotka Kalle söi ja maksoi kympin.
Kotiin saavuttua, isä kyseli, missä Kalle oli ollut. Kalle sanoi, että hän kävi siellä samassa paikassa hakemassa kympillä hyvää. Isä oli aivan kauhuissaan, mutta Kalle jatkoi tarinaansa:
"Yhdeksän minä jaksoin tosta noin vaan, mutta kymmenennes meni enää nuolemalla
Mies on lemmikkieläimenä saavuttanut sellaisen suosion kuin se helposti kesyyntyvänä ja miellyttävänä olentona epäilemättä ansaitseekin. Sillä onkin muihin suosikkeihin kuten kissaan, koiraan tai kultakaloihin verrattuna erinäisiä kiistattomia etuja, joskaan makuasioista ei kannata kiistellä. Eräskin kasvattaja sanoi hiljattain, että hän tämän nykyisen miehensä jälkeen epäilemättä ottaa jälleen miehen lemmikikseen, eikä esimerkiksi hamsteria, jota myös oli ajatellut. Erityisesti miestä suositellaan yksinäiselle naiselle : mikäpä olisikaan miellyttävämpää kuin töistä kotiin palatessa tavata kotiovellaan iloisesti häntäänsä heiluttava mies. Lapsiperheet sen sijaan harkitkoon moneen kertaan, onko heillä edellytyksiä todella pitää miestä jatkuvasti. Lapset nimittäin saattavat herkästi ärsyttää joitakin mieslajeja, eikä vihainen ja ärsytettynä karjahteleva mies ole lainkaan miellyttävä perheelle enempää kuin naapureillekaan. Sen sijaan hyvin hoidettu, syötetty ja juotettu mies on oikea kaunistus kodille.
Ns. kesämiehen ottamista tulisi välttää. Kesän jälkeen hylätty mies villiintyy ja kyvyttömänä huolehtimaan itsestään se voi jopa olla vahingoksi itselleen ja ympäristölleen.
Miehelle kelpaa jokapäiväiseksi ruuaksi oivallisesti tavallinen kotiruoka, joskin vaihtelun vuoksi miestä on hyvä käyttää silloin tällöin varsinaisissa ravintoloissakin.
Juomien suhteen mies ei liioin ole nirso. Alkon koko nimikkeistö tulee yleensä kysymykseen. Jotkut ovat saaneet miehensä käyttämään satunnaisesti vettäkin, mikä on jo todella edullista.
Mies on heti alkuunsa syytä totuttaa oksentamaan samaan paikkaan, mihin se toimittaa muutkin tarpeensa, siihen se yleensä oppii yhtä helposti kuin kissa. Vahinkojen sattuessa ei ole syytä ankaruuteen, vaan lempeä kärsivällisyys on oikea asenne tuolloin.
Erityistä veroa ei miehen pitämisestä ole säädetty, minkä koiravaihtoehtoa harkitsevat panevat merkille.
Mies oppii yleensä helposti koko joukon hauskoja temppuja joita se mielellään yleiseksi hauskuudeksi esittää vieraille illanistujaisissa. Se kertoilee juttuja Pikku-Kallesta ja käyttelee latinankielisiä sitaatteja. Jopa eräät yksilöt hoilottavat venäjänkielisiä laulujakin. No silloin on tietysti kysymyksessä erittäin arvokas ja oppivainen yksilö. Tuollaiset suoritukset täytyy palkita ylimääräisillä herkkupaloilla ja silityksillä, joista miehet erityisesti pitävät. Sen sijaan eräissä lajeissa esiintyvä taipumus kertoilla sota- tai kalajuttuja olisi pyrittävä jo alkuvaiheessa karsimaan lempeän tiukalla ankaruudella.
Miehen pito on siis kaiken kaikkiaan vaativa, mutta antoisa harrastus. Miehen omanneilla on totta tosiaan loputtomiin hupaisaa mielipiteen vaihtoa toisiaan tavatessaan