Mies meni työhaastatteluun. Haastattelu sujui kaikinpuolin hyvin, mutta haastattelijaa häiritsi kovasti se, että mies iski hänelle silmää koko ajan.
Lopulta hän pyysi miestä lopettamaan silmän iskemisen.
- En minä voi tälle mitään, minulla on jo pitkään ollut jotain vikaa silmässä, kertoi haastateltava.
- Mutta särkylääke auttaa siihen, hän jatkoi ja alkoi kaivamaan taskujaan.
Mies kaivoi taskustaan kondomipaketin toisensa jälkeen ja laski ne haastattelijan pöydälle, kunnes lopulta löysi lääkkensä, otti yhden ja silmänisku lakkasi välittömästi.
Haastattelija katsoi kondomipakettivuorta pöydällään ja sanoi miehelle:
- Näyttää siltä, että olette naistenmies, sellaisia ei meidän firmassa kaivata!
Mies kiirehti selittämään:
- Ei, ei. En ole mikään naistenmies. Mutta koittakaa joskus itse pyytää apteekista särkylääkettä ja iskekää silmää samalla!
Billy Phipps oli nuorukainen Arkansasin Smallvillestä. Hänellä oli koko elämä edessään. Hän oli päättänyt koulunsa hyvin arvosanoin, college-paikka odotti ja Billy arvaili saavansa stipendin. Illan päättäjäistansseissa hänellä oli koko seudun kaunein ja rikkain tyttö ja hänet oli valittu lukemaan Raamattua koulun päättäjäisjumalanpalveluksessa. Kun päättäjäisjumalanpalvelus alkoi, Billyn vatsa alkoi möyriä. Billy yritti tahdonvoimallaan asettaa mahansa, mutta ei onnistunut. Sitten tuli hänen vuoronsa. Hän käveli lukupulpettiin, mutta juuri kun hänen piti aloittaa, häneltä pääsi oikea mahtipieru, jonka ääni ja lemu täyttivät kirkon. Kirkontäysi kansaa tuijotti suut auki kauhistunutta Billyä. Billyn maailma romahti. Hän syöksyi pakoon kirkosta, Smallvillestä ja koko Arkansasista. Hän muutti nimensä, asettui Kaliforniaan ja teki siellä uran ja omaisuuden. Kun Billy 45 vuotta myöhemmin rikkaana miehenä jäi eläkkeelle, hän päätti uskaltaa pistäytyä kotikaupungissaan. Kukaan ei häntä varmaan enää muistaisi. Niinpä hän eräänä aamuna nousi autostaan Smallvillessä, katseli ympärilleen ja sanoi:
– Eipä paikkakunta ole paljon muuttunut niistä ajoista, kun täällä oleskelin. Kaikki muu on tuttua paitsi paloasema, ostoskeskus ja nuo kaupungin laidan kasvihuoneet.
Lähellä piippuaan poltellen istunut ikäloppu ukko kuuli Billyn sanat ja sanoi:
– Taitaa ollakin aika kauan siitä, kun oleskelitte täällä. Siitä on nyt 42 vuotta, 8 kuukautta ja kaksi päivää, kun paloasema vihittiin. Uuden ostoskeskuksen avajaisista on tänään kulunut 36 vuotta, 11 kuukautta ja 16 päivää. Williamsin kasvihuoneetkin ovat seisoneet tuolla jo 23 vuotta, 4 kuukautta ja 12 päivää.
Billy katsoi ukkoa ja sanoi:
– Ihmeellistä. Miten te osaatte noin tarkasti kertoa, kuinka kauan minkäkin paikan avajaisista on?
Ukko alkoi latailla piippuaan ja sanoi:
– Kuka hyvänsä täällä osaa laskea ihan helposti, miten pitkä aika eri tapahtumista on, kun vain muistaa, että siitä on nyt 45 vuotta, 5 kuukautta ja kaksi päivää, kun Billy Phipps pieraisi kirkossa.
Nuori nainen oli kovasti halukas oppimaan golfia, ja meni tietenkin alan kurssille. Mutta voi, neiti ei millään tahtonut osua palloon eikä muutenkaan oppia edes alkeita, ja opettajakin alkoi jo hermostua:
– Ei tästä tällä tavalla mitään tule, neiti Näpsä. Muut oppilaamme ovat kehittyneet jo valtavasti, te ette sen sijaan ole vielä kertaakaan edes osunut palloon. En ymmärrä, mitä teidän kanssanne pitäisi tehdä?
– Ehkä otteeni mailasta on väärä?
– Se voisi olla yksi syy. Kokeilkaapa seuraavaa: tarttukaa mailaan kuin se olisi sulhasenne реnis ja koettakaan sitten osua palloon, ehdotti opettaja piruillakseen ja jo väsyneenä koko touhuun.
Neiti teki kuten opettaja käski, ja kohta lensi pallo komeassa kaaressa kauas kohti reikää. Opettaja hieraisi silmiään, nielaisi kerran ja sanoi:
– Oikein hyvä lyönti, neiti Näpsä. Ottakaapa se maila nyt suustanne ja yrittäkää heilauttaa sitä käsin.
Neljä nunnaa kuoli, ja taivaan portilla Pietari sitten kysyi ensimmäiseltä nunnalta, että oletkos koskenut penikseen.
Nunna sanoi, että joo, yhden kerran, sormenpäällä.
Pietari sanoi, että kastele sormesi tuossa pyhässä vedessä, niin pääset taivaaseen.
Pietari kysyi toiselta nunnalta, että oletkos koskenut penikseen, johon nunna vastasi, että kyllä hän on kädellä penistä koskenut.
Pietari sanoi, että pese kätesi pyhässä vedessä, niin pääset taivaaseen. Ennen kuin Pietari ehti kysymään kolmannelta nunnalta mitään, neljäs huutaa hätääntyneenä: ”Minä en kyllä aio kurlata tuolla vedellä sen jälkeen, kun tuo on huljuttanut siinä takapuoltaan!”
Jorma ja Seppo olivat golfaamassa. Jorma ihmetteli, kun Sepon vyöllä keikkui 25-senttinen puinen juna.
”Mistä sinä tuon olet saanut”, Jorma kysyi.
”Sain sen pullon hengeltäni” Seppo vastasi.
”Juku, onko sinulla pullon henki,” Jorma kysyi.
”Jep, tässä se on bägissäni”, sanoi Seppo ja avasi Lasol-pullon, jolloin henki pomppasi esiin.
”Terve sulle” henki sanoi ja jatkoi: ”Jos olet isäntäni kaveri,voit toivoa jotain.”
Jorma mietti hetken ja pyysi sitten, että kierroksen päätyttyä häntä odottaa viisi Bemaria klubitalon parkkipaikalla..
”Toteutuu”, sanoi henki ja livahti takaisin pulloon. Jorma koetti pelata loput reiät niin nopeasti kun pystyi ja kiirehti 18. reiän jälkeen parkkipaikalle, jossa Lipponen, Tuomioja, Marin, Halonen ja Heinäluoma seisoivat.
”Mitä hittoa, sanoi Jorma, pyysin viisi Bemaria, enkä viittä enkä viittä demaria.
Seppo vastasi: ”Luuletko sitten, että minä pyysin 25 senttistä junaa?”
Lada-kuski ajeli tyytyväisenä moottoritiellä, kunnes yhtäkkiä auto päätti sanoa työsopimuksensa irti. Eikä aikaakaan, kun Ferrari-kuski pysähtyi auttamaan Lada-kuskia. Yhdessä tuumin he sitten päättivät, että Ferrarilla hinattaisiin Lada lähimmälle korjaamolle, joka sijaitsi muutaman kilometrin päässä.
Pian Ladaa lähdettiinkin hinaamaan, ja kaikki sujuikin hyvin, kunnes Bemari-kuski ajoi yhdistelmän ohi lasissaan nopeutta 200 km/h. Ferrari-kuski totesikin nopeasti, että häntähän ei Bemarit ohittele.
Pian Ferrari nosti nopeutta myös 200 km/h vauhtiin ja unohti täysin hinauksessa olleen Ladan. Lada-kuski ei voinut kuin ohjata autoansa, ja hädässä hän vilkutti ajovaloja ja vilkkuja. Ferrari-kuski ei kuitenkaan näitä merkkejä huomannut, vaan jatkoi yhä kiihdyttämistä.
Hetken päästä hurjasteleva kolmikko ohitti siviiliautossaan partioivan poliisin, joka otti välittömästi yhteyden hieman kauempana kiertävään poliisipartioon. Partio saikin kuulutuksen radiopuhelimestaan:
”Teitä kohti tulee Bemari, jolla on nopeutta ainakin 200 km/h sekä Ferrari, jolla on nopeutta 220 km/h. Mutta tätä te ette usko: Kaksikon perässä tulee Lada, joka näyttää vilkkua ohittaakseen Ferrarin.”
Pentagonissa havaittiin, että armeijalla on liikaa kenraaleita, ja siksi jokaiselle vapaaehtoisesti eläkkeelle jäävälle tarjottiin erillistä bonusta. Bonuksen määrä saatiin siten, että kenraali sai nimetä kaksi pistettä ruumiistaan, ja näiden välimatka mitattiin, jokaisesta tuumasta maksettaisiin 10000 dollaria.
Ensimmäisenä mitattavaksi astui ilmavoimien kenraali, hän kehotti mittaamaan etäisyyden päälaestaan varpaiden kärkeen. Mittaustulos oli 72 tuumaa, eli kenraali käveli ulos 720 000 dollarin sekki taskussaan. Seuraavana oli maavoimien kenraalin vuoro, hän pyysi mittaamaan välimatkan ylösnostetun käden sormien ja varpaiden välillä, 96 tuumaa saatiin tulokseksi, kenraali tienasi täten 960 000 dollaria.
Kolmantena mittaukseen tuli vanha, kaiken kokenut, merijalkaväen kenraali. Kun häneltä kysyttiin mittauspisteitä, hän sanoi: ”Peniksen kärjestä kiveksiini”. Mittamies ehdotti, josko kenraali harkitsisi uudelleen, ja kertoi suurista sekeistä, jotka edelliset kenraalit olivat kuitanneet. Kenraali ei muuttanut mieltään, jolloin mittamies totesi, että lienee parempi antaa lääkintäupseerin suorittaa mittaus.
Lääkintäupseeri saapui paikalle, ja pyysi kenraalia laskemaan housunsa, minkä hän tekikin. Lääkintäupseeri asetti mittanauhan kenraalin peniksen päähän, ja alkoi mitata. ”Hyvä jumala” hän sanoi. ”Missä ovat kiveksenne?”
Kenraali vastasi: ”Vietnamissa”.