12 vuotias Pikku-Olavi oli oikeudessa syytettynä naisen väkisin makaamisesta ja Olavin äiti oli saapunut puolustamaan poikaansa.
Oikeussalissa syyttäjä alkoi selvittämään valamiehille Olavin tekosia.
“Hyvät valamiehet, hän näyttää pieneltä, mutta hän on tehnyt hirveän rikoksen ja siitä on tässä istunnossa esitetty vedenpitävät todisteet.”
“Todetkaa hänet syylliseksi, niin hänet viedään lastenkotiin, eikä hän enää pysty toistamaan tälläistä hirveää rikosta.”
Johon tuomari toteaa:
“Selvä homma, mutta vielä olisi puolustuksen puheenvuoro.”
“Onko teillä asianajajaa? tuomari kysyi Olavin äidiltä.”
Johon Olavin äiti jyrähtää:
“En minä tiennyt että me mitään asianajajaa tarvitsemme ja kyllä minä nyt omaa poikaani haluan puolustaa.”
“Nouseppa Olavi ylös siitä penkistä ja mennään tuohon valamiehistön eteen seisomaan.”
Niinpä Olavi ja olavin äiti menivät valamiehistön eteen seisomaan, jossa äiti jatkoi:
“Otappa Olavi housut pois, nyt ja heti!”
Olavi veti housut kinttuihinsa salaman nopeasti, jonka jälkeen äiti otti Olavin pienen pippelin käteensä, näytti sitä valamiehille ja sanoi:
“Valamiehet! Naiset! Arvoisat ihmiset. Katsokaa tätä pientä pojan pippeliä.”
“Kyllähän te nyt näette, että ei tällä vehkeellä mitään rikoksia vielä pysty tekemään.”
Jonka jälkeen olavin äiti käänsi Olavin pippeliä myös tuomariin päin ja jatkoi puolustusta:
“Arvoisa tuomari. Te olette varmastikkin hyvä työssänne ja kyllä varmasti ymmärrätte, ettei tämän kokoisella pienellä pippelillä mitään rikoksia pysty tekemään.”
Tässä kohtaa Pikku-Olavi keskeytti äitinsä puheenvuoron ja supatti hiljaa äidin korvaan:
“Nyt on äiti semmonen homma, ettei hirveästi enää kannata sitä pippeliä venytellä ja esitellä, tai me hävitään tää juttu.”
Ruotsalainen sotalaiva oli merellä ja kapteeni huomasi, että valoista päätellen toinen laiva tulossa kohti.
Sotalaivan kapteeni viestitti sille.
”Huomio, kääntäkää kurssianne 10 astetta itään.”
Hän sai vastauksen:
”Huomio, kääntäkää kurssianne 10 astetta länteen.”
Kapteeni ei suostunut, vaan vastasi.
”Toistan, kääntäkää kurssianne 10 astetta itään.”
Kapteenille vastattiin edelleen.
”Toistan, kääntäkää kurssianne 10 astetta länteen.”
Tätä ei sotalaivan kapteeni enää sietänyt, vaan suuttui todenteolla ja viestitti:
”Minä olen Ruotsin kuninkaallisen laivaston kapteeni, kääntäkää heti kurssianne 10 astetta itään, tämä on sotalaiva.”
”Ja minä olen matruusi, kääntäkää kurssianne 10 astetta länteen, tämä on majakka.”
Turisti oli tullut eläinkauppaan, ja seurasi taustalta edeltävän asiakkaan asiointia: “Saisinko yhden C-apinan, kiitos.”
Kauppias nyökkäsi, meni kaupan laidalla olevan häkin luokse ja toi asiakkaalle apinan.
Kauppias laittoi apinalle kaulapannan ja talutushihnan ja ojensi apinan asiakkaalle sanoen: “Se tekee 25 000 euroa”.
Asiakas maksoi ja käveli ulos apinan kanssa.
Turisti meni säikähtäneenä kauppiaan luokse ja kysyi: “Sepä oli kallis apina. Miksi se maksoi niin paljon?”
Kauppias vastasi: “Jaa, se apina osaa ohjelmoida C-kielellä erittäin nopeasti, hyvää koodia, ei virheitä, hyvinkin rahan arvoinen apina.”
Turisti katsoi apinaa toisessa häkissä: “Tämä on vieläkin kalliimpi! 50 000 euroa! Mitä tämä apina osaa tehdä?”
“Niin, tämä on C++ apina; se osaa tehdä olio-ohjelmointia, C++-ohjelmointia ja jopa Java-kieltä. Tulos on erittäin käyttökelpoista, “sanoi kauppias.
Turisti katseli vielä ympärilleen hetken aikaa ja näki kolmannen apinan omassa yksityisessä häkissään.
Hintalappu apinan kaulassa ilmoitti hinnaksi 250 000 euroa.
Turisti henkäisi kauppiaalle: “Tämä maksaa yhtä paljon kuin kaikki muut yhteensä! Mitä IHMETTÄ tämä apina tekee?”
Kauppias vastasi: “Noh, en ole ikinä nähnyt sen tekevän mitään, mutta muut apinat kutsuvat sitä projektipäälliköksi”.
Mies meni eläintarhaan ja huomasi, että eläintenhoitaja yritti piristää hevosta, joka näytti todalle masentuneelta.
Ei auttaneet herkut eikä pehmusteet, hevonen vain murjotti.
Mies tarjoutui lyömään eläintehoitajan kanssa vetoa, että saa hevosen nauramaan.
Epätoivoissaan eläintenhoitaja otti vedon vastaan ja panokseksi pistettiin satanen.
Noh, mies kävelee nurkan taakse hevosen kanssa ja kun hän hetken päästä palaa, on hevonen tikahtua nauruun.
”Ei perkules, kyllä sinä tämän satasesi ansaitset,” sanoi eläintenhoitaja ladellen kaksikymppisiä miehen käteen.
Seuraavaksi mies kysyi, josko eläintenhoitaja vielä haluaisi lyödä vetoa, että saa saman hevosen vielä itkemäänkin.
”Tässäpä oiva tilaisuus saada tuo saturainen takaisin,” tuumi eläintenhoitaja, joten mies talutti hepan taas nurkan taakse ja kohta hevonen ja mies kävelivät nurkan takaa, hevonen villisti itkien.
”Ohhoh, miten ihmeessä sä nyt tollein ton hepan saat sua totteleen? Kuules, saat vielä satasen lisää jos kerrot miten teit ton!”
”Noh, ekalla kerralla minä sanoin sille, että ’mul on isompi ku sulla,’ ja tokalla kerralla mä sitten näytin sen sille”.
Menipä Jorma taas kerran kantakapakkaansa viettämään hauskaa iltaa oikein pitkän kaavan mukaan.
Ongelmana oli vain se, että samaan aikaan lähiseudulla oli teurastajien ja lihanleikkaajien koulutuspäivät ja messut, eikä koko kaupungissa tuntunut olevan viihteellä kuin miesväkeä.
Paitsi että oli muutenkin hieman tylsää, tästä tuli ihan uusi ongelma:
Miesten vessan ovella oli hemmentinmoinen jono, mutta naisten vessa oli typötyhjä.
Jorma oli tietysti ottanut suruunsa tuopin ja toisenkin, syönyt rasvaiset makkaraperunat, ja nyt alkoi WC kutsua.
Mutta jono oli karmea, ja siitä Jortsikka saikin tuuman.
Hän meni kysymään tutuksi tulleelta portsarilta, voisiko hän käydä naisten vessassa.
No eiköhän se tämän kerran käy, kun ei ollut ainuttakaan naista koko paikassa, tuumi ovimikko.
Siitä vain.
Mutta muista mennä istumaan pöntölle, miehisestä meiningistä tulee kuitenkin sanomista.
Ja muista ennen kaikkea se, että kun menet siihen pöntölle istumaan, niin et sitten missään tapauksessa paina sitä punaista nappia vasemmalla.
Moinen kehotus helpotti Jormaa, pääsi äkkiä vessaan.
Mutta pöntöllä hän alkoi kummastella vieressään pohottavaa punaista nappia.
Mitä merkillistä siitä oikein tapahtuisi.
Ja sitten iski uteliaisuus:
Miksi portsari oli varoittanut?
Mitä enemmän Jorma mietti, sitä enemmän oli pakko kokeilla.
Ja lopulta hän painoi reippaasti nappia ja tunsi raastavaa kipua jalkovälissä.
Sitten kaikki pimeni.
Kun Jorma tuli tajuihinsa, hän huomasi olevansa sairaalassa.
Jalkoväliä jomotti, ja se oli yltä päältä sideharson peitossa.
Ja hänen ihmetyksekseen tuttu portsari oli kukkapuskan kanssa katsomassa.
Niin et sitten malttanut olla painamatta sitä nappia.
Jorma myönsi, että näin asia oli.
Mikä hiтто se nappi oikein oli?
Mitään sanomatta portsari antoi hänen käteensä käyttöohjeen, jossa luki:
“Sähkömekaaninen ACME-tamponinpoistaja. Ennen käyttöä varmista, että naru on riittävän ulkona. Tarttumakouran otesyvyys 5.5mm.”.
Vanhalla vuorineuvoksella oli tapana pyytää ulkomaille lähetettävä johtaja vaimoineen vierailulle, jotta tutustuisi heihin paremmin.
Englannin tytäryhtiön johtajaksi lähtevä mies oli kutsuttu rouvineen kartanoon.
Ensimmäiseksi illan ohjelmaksi oli sovittu bridgen peluuta.
Nuori pari oli hätäisesti opetellut bridgeä, peliä, jossa on neljä henkeä pelaa kahtena parina ja näkemättä kanssapelaajan kortteja on tehtävä tarjouksia siitä kuinka paljon pisteitä pari aikoo saada.
Vanha vuorineuvos pelasi johtajan vaimon parina ja vuorineuvoksetar nuoren johtajan parina.
Kun peliä oli pelattu jonkin aikaa, vuorineuvoksettarelle selvisi, että nuorimies ei ymmärrä pelistä juuri mitään.
Parin tunnin kuluttua nuorimies pyysi anteeksi ja halusi käydä WC:ssä.
Hän meni WC:hen, mutta veti oven perässään huonosti kiinni, että lorina alkoi kuulua ulkopuolelle.
Hänen nuori rouvansa punastui, nousi ja riensi sulkemaan oven ja sopersi:
Anteeksi, tämä on nyt hirveän noloa.
Pyydän anteeksi mieheni puolesta.
Siihen vuorineuvoksetar:
Älä huolehdi, tyttöseni.
Tämä on illan aikana ensimmäinen kerta, kun tiedän, mitä miehelläsi on kädessään.
George W. Bush on eräässä amerikkalaisessa koulussa vierailulla.
Luokassa pohditaan äidinkielentunnilla sitä, mitä tarkoittaa tragedia.
Bush ottaa osaa keskusteluun.
Eräs tyttö sanoo, että jos hän jää auton alle, se on tragedia.
“Ei”, sanoo Bush, “Se taitaisi olla onnettomuus”.
Sitten eräs luokan pojista sanoo, että jos bussilastillinen lapsia syöksyy jokeen ja kuolee, niin se on tragedia.
“Ei”, sanoo Bush jälleen, “Se olisi melkoisen suuri menetys”.
Pian poika takarivistä viittaa innokkaasti ja saa puheenvuoron.
“Jos herra George Bush olisi lentokoneessa tai helikopterissa ja terroristit räjäyttäisivät sen, niin se olisi varmaan tradegia.”
“Hyvä!” Kehaisee Bush.
“Kerropa saman tien, minkä takia se olisi tradegia?”
Poika vastaa: “Koska se ei todellakaan olisi melkoisen suuri menetys tai onnettomuus.”